3/30/2015

AuRaMa kilpailut

Sunnuntaina sitten suunnattiin Edin voimin Koskelle Chevalux-tallille 1-tason kilpailuihin Edin kanssa! Luokkina oli tällä kertaa 85cm ja 95cm ja samalla muuten Edin debytointi tuolla tasolla. Osa saattaakin muistaa että hyppäsime viime vuoden puolella Laitilassa suloisen pienet 70 ja 80cm luokat.

En ole ennen käynyt kyseisellä tallilla, joten oli mielenkiintoista nähdä, millainen paikka olisi vastassa. Kisat käytiin maneesissa ja verryttely tapahtui ryhmittäin. Meillä kävi tuuri molemmissa luokissa verkkaryhmien kanssa, sillä samassa ryhmässä molemmissa luokissa meidän kanssamme oli vain kaksi muuta ratsukkoa! Luksusta.

Ensimmäisenä siis 85cm. Rata oli aika simppeli. Siinä oli vähän erikoisia teitä muutamassa kohtaa sekä sarja oli mielestäni rakennettu aivan väärään paikkaan, sillä b-osan jälkeen seinä tuli vastaan todella nopeasti. Edin kokoisella nuorella  ja vähän kömpelöllä hevosella sinne oli kiva mennä...

Tulokseksi saimme puhtaan radan molemmista vaiheista. Palkinnoille ei kuitenkaan tarvinnut haaveilla ja enpä oikeastaan siitä nyt välittänytkään. Kokonaisuudessa rata oli ihan jees mutta yksi ristilaukka, joka ei sitten millään vaihtunut, aiheutti vähän huvittavia tasajalkaponnistuksia. Lapsi taisi mennä hieman sekaisi niistä laukanvaihdoista :D

Seuraavassa luokassa oli sitten eri rata, joka oli edellistä vieläkin ihmeellisempi + sarja hypättiin vieläkin samalla tavalla seinää kohti. Ei auta kuitenkaan itku markkinoilla vaan menoksi.

Omasta mielestäni tämä rata oli paljon rumempi. Videolta se kuitenkin näyttää siistimmälle kuin miltä se tuntui, onneksi. Muutamaan kertaan Edi pudotti raville kun en pitänyt jalalla riittävästi tukea ja etenkin kaarre kutosesteelle oli jotain aivan järkyttävää! Ohjasin ensin liikaa oikealle, sen jälkeen vasemmalle ja sitten Edi raasu ei enää edes tiennyt mille esteelle mennä, joten jouduin hyvin rumasti törkkäisemään pienen okserille.

Tuloksena tästä radasta oli 0/4vp, josta olen kyllä ihan tyytyväinen. Omaa ratsastusta kun olisi saanut korjattua niin olisin ollut oikein tyytyväinen mutta ei kaikkea voi saada. Edi oli kuitenkin reipas pieni poika ja ansaitsee isot taputukset!

Viikonlopun viettoa

Viime viikonloppuna oli taas kyllä harvinaisen mukava viikonloppu! :) Siitä, miten se erosi tavallisesta viikonlopustani oli toki osasyynä myös se että mulla on koeviikko ja perjantaina ei ollut edes koetta, joten sain pidennetyn viikonlopun!

Perjantai sujuikin sitten kaverini täysi-ikäisyyttä juhlien. Oli pitkästä aikaa mukavaa taas päästä viettämään aikaa pienellä tyttöporukalla ilman mitään kiireitä. Siihen menikin sujuvasti koko perjantai, kun ratsastin hevoset aamupäivästä.

Libren kanssa koitin työstää vähän takaosakäännöksiä sekä avoväistöjä. Olen Libren kanssa muutenkin nyt työskennellyt jonkun verran enemmän ilman jalustimia ja perjantainakin verryttelin ensin jalustimet jalassa sekä innostuin laukatessa vähän bruuvaamaan vastalaukkoja ja kaarteita. Sen jälkeen nappasin jalustimet kaulalle ja jatkoin väistöihin.

Edin kanssa sitten oli tarkoitus tehdä kevyempi päivä mutta tuntuu että en ole päässyt tekemään nyt viimeisen viikon aikana riittävän monipuolisesti lapsen kanssa. Aina vaan samat taivutukset ja ympyrät läpi, joten innostuinkin käymään läpi laukanvaihtoja! Reippaasti poika opetteli ja saimme aikaan jopa ihan hyviäkin vaihtoja.

Lauantaina hepat saivatkin sitten hiukan kevyemmän päivän. Edi muisteli uudestaan laukanvaihtoja ja äiti ratsasti siinä samalla Librellä ennen kuin lähdin itse Ypäjälle katsomaan kisoja Idan kanssa. Käytiin siinä sitten vähän ajelemassa ja shoppailemassa ja kisojakin katseltiin hyvä tovi :) Kotiin viemisiksi tarttui mukaan Librelle talliloimi, jollaista olen jo tovin mietiskellyt. Kiitti vielä Ida että jaksoit urheasti ajella niin paljon! Pääset sitten joskus munkin kyytiini tulevaisuudessa ;)

Tämä oli tällainen tylsä postaus mutta ajattelin kirjoittaa tämän erikseen ja sitten vielä oman postauksen sunnuntaina olleista seurakisoista, joihin Edi pääsi avaamaan kisakautensa luokissa 85 ja 95cm!

3/26/2015

Uudet tuulet, vai onko?

Tämän viikon olemme pysytelleet kotona työskentelemässä. Tämän vähän hankalan kelin vuoksi, olen päässyt ratsastamaan pellolla aika lailla koko viikon ajan ja saanut nauttia siitä että on kerrankin tilaa ratsastaa!

Edi on ollut arkitreenissä aika kiva. Ratsastin tiistaina sen gramaaneilla, kun tein kavaletteja. Alkuun oli pientä säheltämistä ja hosumista mutta kun lapselle antaa vain tehtäviä tehtäväksi niin kyllä se niitä täysillä suorittaa. Seuraavana päivänä sitten Edi olikin aika ihanan notkea ja pehmeä ratsastaa. Sain oikeastaan ihan yllättyä, kuinka hyvin ja helposti Edi antoi niskastaan periksi ja taipui molempiin suuntiin reippaasti.

Edi töiden jälkeen :)
Libren kanssa sen sijaan ei ole ollut ihan kaikista helpointa. En tiedä, mikä alkuviikosta herralla oli mutta muutaman päivän ajan se oli oikea tuuliviiri. Ihan pöllöjä kiepautuksia jos on ollut jotain pientäkin kyttäämisen aiheita ja eilen oltiin muutenkin aika vauhdikkaalla tuulella ja varsinkin laukanvaihdoissa, joissa sain jo tuntea muutaman niin laadukkaan levaden että ei tiennyt, mistä napata kiinni. Tänään oli kuitenkin jokin asento pääkytkimessä mennyt toisinpäin, sillä alusta loppuun herra jaksoi olla työskentelemässä kiltisti.

Olemme äidin kanssa miettineet jo muutamaan kertaan Libren aivojen toimintaa tässä näiden ihmeellisten päivien aikana mutta luulen nyt ainakin että herra on aika tekemisen puutteessa sekä kateellinen Edille. Edin kanssa on nimittäin keskitytty työntekoon ihan eri tavalla kuin Librellä ja sekös varmaan herraa tympii.

No katsotaan, miten Libre tästä nyt leppyy. Toivottavasti pian, sillä hänen kanssaan työskenteleminen voi olla aika tuskaa kun vastaukseksi tulee vain vinkaisu ja nurkassa voi olla piilossa mörköjä(joista useimmat syövät pieniä täysiverisiä iltapalaksi!).  Viikonloppu onkin taas buukattu täyteen ohjelmaa ja nyt alkaa painaa väsymys päälle sen verran laadukkaasti että saattaa olla parempi jatkaa yöpuulle.

3/23/2015

Surkea kauden aloitus

Eilen oli sitten ne kauan odotetut Ypäjän hallikenttäkisat. Odotin todella innolla kenttäkauden avausta ihan vaan koska maastoesteet ja jipii! Tällä kertaa ei kuitenkaan mennyt melkeinpä mikään suunnitelmien mukaan. Hevosopiston järjestämät karkelot taitavat olla kirottuja meidän osaltamme..

Aamulla kipitin innoissani kuuden jälkeen tallille letittämään Libreä. Pääsin samalla testaamaan äidin ostamaa letityskampaa, joka oli aika hauska keksintö klipsuineen ja kumpparinpitosysteeminsä kanssa. Sitten vaan poni koppiin ja menoksi!


Ypäjällä huomasimme varustaessa että satulakaappi oli mennyt rikki. Satulateline oli rysähtänyt kokonaan alas vieden tietty mukanaan rakkaan satulani, jota pyrin silkkihansikkain käsittelemään.

Koulurata meni ihan jees. Olisihan se paljon parempikin voinut olla ja olin itse kuin mikäkin tikku-ukkeli siellä kyydissä mutta ehjän radan silti aikaiseksi saimme. Tuomari ei kuitenkaan lopulta ollut samaa mieltä, vaikka en minäkään kyllä tuota rataa ylistämään olisi lähtenyt. Reilut 58% sieltä tuli ehjällä ja tylsän tasaisella suorituksella vaikka olen ihan suhteellisen tyytyväinenkin laukkaohjelmaan. Sain mielestäni ensimmäisen kerran elämässäni ratsastettua keskilaukan ja onnistuin saamaan sen jälkeen vielä pidätteetkin.

Koulusta kipinkapin sitten estekamat niskaan ja kävelemään rataa. Rata oli ihan kiva. Voisin hypätä samanlaisen ihan hyvillä mielin ihan estekisoissakin. Tein aika yksinkertaisen verkan. Laukkaa alle ja muutama hyppy pienelle pystylle, sitten ratakorkeuteen ja sama okserille. Itseasiassa kaikki hypyt olivat vielä aika hyviäkin. Libre oli terävä ja varovainen ja eteni mielellään esteelle.

Radalla sitten sattui ja tapahtui. Ykköseste oli pieni ja kivan näköinen pysty, jonka alla oli sellainen jännän mallinen lankku. Tulin mielestäni ihan hyvin kaarteesta esteelle mutta viimeisellä askeleella Libre laittoi liinat kiinni ja sujahti ohi. Mitä hittoa oli ensimmäiset ajatukset ja uudestaan yrittämään. Nyt mentiin yli, mutta puomi tuli mukaan. Seuraava este oli okseri verkkaa kohti. Sama juttu jatkui. Kielto. Hylätty. Otin vielä uuden lähestymisen ja yli mentiin mutta ei se kauhean paljoa siinä olotilaa helpottanut.

Olen vieläkin hyvin hämmentynyt koko tilanteesta. Libre ei ole ikinä tehnyt tuollaisia. Kipeäksi en sitä usko. Liike on hyvä ja intoa on + verkkahypyt olivat mielestäni hyviä ja hevonen ei vastustellut. Hämmennyksen, pettymyksen ja suoranaisen v*tutuksen kyynelten jälkeen sain kerättyä itseni riittävästi, jotta pääsin järjellä analysoimaan tilannetta.

 Lopulta päädyin siihen tulokseen että en syytä hevosta näistä ihme tempuista. Laitan koko homman omaan piikkiin. Niin inhottavan, ärsyttävän, surkealta kuin se kuulostaakin niin kun ajattelen ja analysoin hetkeä en ollut itse riittävän ajan tasalla. Luulin olevani, mutta todellisuudessa en tainnut olla sinne päinkään ja tähän tulokseen pääsin miettimällä, mitä normaalisti teen kun lähden radalle:
 1. Kunnon laukka alle - En keskittynyt tähän kunnolla ja annoin Libren tehdä omiaan sen pölöillessä liputtajaa. Siinä kohtaa olisi pitänyt ryhdistäytyä ja tehdä vain uusi voltti kunnolla.
 2. Rytmi - Aika usein lasken mielessäni rytmiä kun lähden radalle ja varsinkin tuollaiselle tehtävälle lähestyessäni, mitä esimerkiksi kakkosokserin lähestyminen oli.
 3. Korjaa - Jos olisin ollut ajatuksella hommassa mukana olisin oikeasti kiellon jälkeen tehnyt jotain muuta kuin suoraan läsäyttänyt uudestaan tulemaan. Siinä kohtaa olisi pitänyt viimeistään ryhdistäytyä ja ryhtyä tilanteen herraksi.

Noiden muutaman lisäksi on varmasti miljoonan miljoona muutakin syytä. Pettymys oli suuri ja on kyllä vieläkin. En osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatella että näin pääsisi käymään. Tästä kuitenkin opitaan. Ollaan kuitenkin Libren kanssa vieläkin aika tuoreita tässä hommassa. Meillä on kummallakin alle 10 kenttästarttia takanamme.

Pieni takaisku matkalla mutta tästä noustaan. Vahvempina ja viisaampina!

3/18/2015

KMR seurakisat

Sunnuntai sujui mukavasti kisakautta avatessa Kotimäellä. Olin ilmoittanut lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen 90 ja 110cm luokkiin. Aamu oli hyvin leppoisa, sillä omat luokkani alkoivat vasta puoli kolmen aikoihin.
Kaikki kuvat © Jenni Santanen
Rata oli läpi päivän sama yksinkertainen ja helppo ilman mitään ihmeellisyyksiä. Ensimmäistä rataa kävellessäni hämmennyin jo heti alkuun, kuinka pieniltä ne kaikki esteet oikein näyttivät! Siitä on toki aikaakin kun olen viimeksi "päässyt" hyppäämään noin pientä rataa ;) 

Verkka järjestettiin ulkona hienon sään ansiosta onneksi!
Ysikympin radalle menin vähän sellaisella rennolla fiiliksellä, kunhan nyt pidetään hauskaa ja päästellään suurimpia höyryjä. Alkurata olikin aika meininkiä mutta ennen sarjaa löin sitten ahterini kunnolla penkkiin ja tein varmaan koko radan ensimmäisen kunnollisen pidätteen, joka muuten meni vielä läpikin! Libre oli kuitenkin koko ajan tosi tarkkana ja terävänä jaloistaan eikä kolisutellut pikkuisiin esteisiin, joten päästiin maaliin ilman pudotuksia varmalla ja hauskalla fiiliksellä.




Luokkien välissä olikin sitten tovin verran aikaa ja ehdimme seisoskella ja jutustella pienen tovin ennen kuin seuraava luokka alkoi. Rata oli jälleen sama, joten en lähtenyt kävelemään sitä. Verryttelyssä oli aika villin lännen meinikiä välillä, niin meillä kuin muillakin. Jotenkin näki kuinka kaikkien hevosilla oli hauskaa päästä vähän ulos hyppäämään pitkän hallikauden jälkeen!

Tein jälleen aika maltillisen verkan. Otin vähän ravia ja laukkailin rennosti, jonka jälkeen tulin pari pomppua kavaletille ja sitten pari pienelle pystylle, vähän isommalle pystylle ja lopuksi pari okserille. Tämän jälkeen en enää kokenutkaan järkeväksi hypätä enempää, joten kävelin kaikessa rauhassa.
Vikoja verryttelyhyppyjä. En muuten saanut ainuttakaan kunnollista paikkaa ulkona oksereille! Lähdin joka kerta todella lentäen, oli este sitten kympissä tai ysikympissä..
"Jipiii!!"

Tältä meno näytti aika pitkälle ensimmäiset neljä estettä ;)
Radalla sitten nostettiin esteet ja olin luokan eka, joka hyppäsi 110cm korkeudella. Ehdimme sitten siinä Idan kanssa (joka oli siis valmistautuvana ratsukkona Mailiksen kanssa) kierrellä ja kaarrella ympäriinsä ennen kuin rata oli valmis ja otin vielä viimeisen verkkahypyn ja menoksi!




Kakkoseste
Ykköselle tultaessa Libre  ei oikein malttanut taas odottaa mutta mentiin iloisesti okserin yli, joka oli radan ekana esteenä rakennettu vähän pienemmäksi ja nousevaksi. Ylempi kuva onkin sitten kakkosesteelle lähestyttäessä.. Hehe.. Hauskaa sillä ainakin oli! Kolmas este oli tasaokseri, jolle olisi vain pitänyt istua ja odottaa ja pitää kiinni rytmistä mutta ei. Lähdin vähän työntämään ja hypystä tuli vähän laaka, joten etupuomi keilattiin mukaamme. Kaarteen jälkeen koitin sitten napata kiinni mutta en saanut pidätettä läpi kunnolla. Neloselle Libre kuitenkin muisti tassunsa tarkemmin ja kaarteessa vitoselle tuli sitten vihdoin pidätteetkin läpi ja sarjalle tultiin jopa ihan hyvin. 

On se niin hieno <3
Loppuradasta ei sitten enää mitään kommelluksia tullutkaan. Puomista huolimatta olin silti kyllä todella tyytyväinen Libreen ja rataan. Pääsin aloittamaan kauden samantien sillä pitkään pelottaneella 110-luokalla ja se tuntui vielä helpolta ja näytti jopa vähän pieneltä! Voi toki olla ettei rataa laitettu ihan tappiin mutta sitä ei lasketa ;) Radalla eteneminen tuntui helpolta ja Libre hyppäsi koko ajan tosi hyviä ja teräviä hyppyjä. Yksi puomi nyt ei maailmaani kaada kun tiesin heti sen omaksi mokaksi.


Näin hyvin alkoi siis meidän kautemme. Oikeastaan paljon parempaa fiilistä en olisi osannut toivoa :) Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu ensi viikonloppuna Ypäjän hallikansallisissa kenttäkisoissa!

3/12/2015

Maaliskuun suunnitelmat

Nyt on tullut niin tylsäksi tämä blogin puoli kun aina on vain treenipostauksia tai kuvattomia tekstejä. Hepoille kuuluu kuitenkin oikein hyvää. Edillä oli juuri edellispäivänä tolkuttomasti virtaa ja ratsastin sitä ainakin tunnin kentällä( ratsastan normaalisti max. 45min/ hevonen. Yleensä kuitenkin menee nopeammin jos hevoset suorittavat hyvin).  Hassulla oli niin paljon virtaa että se vain kipitteli (yeah right. Edin "kipittelyt"..) ympäri kenttää pää taivaassa. Olo oli kuin olisi ruutitynnyrin selässä ollut! Tein paljon töitä ravissa ja taivuttelin ja kaartelin ja kääntelin ja kyllä se siitä sitten. Laukassa tein sitten siirtymiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Tasapaino ja voimahan Edillä ei vielä ole niin hyvä että nämä olisivat mallikkaasti sujuneet mutta alkua oli näissäkin.

Sitten kuitenkin aiheeseen. Maaliskuussa alkaa jo kisakausi meidän osaltamme ja ajattelin kertoa pikaisesti suunnitelmistani tämän kuun kisojen suhteen. Kauhean monet kisat ei tähän nyt enää mahdu mutta jostain tämäkin kausi käyntiin lähtee.

Väne Kotimäellä kisoissa edellisvuonna.
Tulevana viikonloppuna järjestetään Kotimäellä 1-tason kilpailut, joissa on tarjolla luokkia 120cm asti. Suunnitelmani olisikin lähteä starttaamaan Librellä kisoihin. Luokkaa en ole vielä sataprosenttisesti päättänyt. Mieleni tekisi startata heti 110cm rata mutta saa nähdä mitä teen. Haluanko hypätä heti alkukauteen isoa vai haenko ratarytmiä ennen seuraavia koitoksia.

Seuraavista koitoksista kun puhutaan niin tarkoitan 22. päivä olevia hallikenttäkilpailuja Ypäjällä. Kilpailut taitavat olla samantien sitten jo 3-tason kilpailut ja tarkoitus olisi aloittaa sieltä kenttäkausi starttaamala helppoa.

Seuraavana viikonloppuna sitten kenttäkisoista olisi tarjolla Team Eurohorsesin estekilpailut, joissa olisi tarjolla monen näköistä ja kokoista luokkaa mutta saa nyt nähdä. Todennäköisesti ne jäävät meiltä väliin tällä kertaa.

Onko teidän kisakautenne alkamassa jo maaliskuussa?
Olen itse todella innoissani, sillä tämä talvi ei ole tuntunut loppuvan koskaan! Kesä ja kisat tänne ja nopsaan, kiitos ;)

3/09/2015

Näen jo hiekan!

Kirjoitin tätä postausta viime viikon puolella, jotenälkäähän ihmetelkö kun puhun "tästä viikosta". Tarkoitan siis viime viikkoa :)

No ei nyt ehkä ihan kujeet. Pinnalle pilkahtaneet piirteet pikemminkin. Tämä viikko on mennyt taas ohi ihan hujahtamalla. Ei mennytkään ihan sillä suunnitelmalla että musikaalin loputtua olisi mukamas jotain aikaa. Pyh. Olen tainnut jo unohtaa tarkoituksen koko käsitteelle.

Kenttä on ollut koko viikon hyvin hankalassa kunnossa. Suuremmalla suosiolla olen siis käynyt tallaamassa siellä vain muutaman kierroksen käynnissä rikkoakseni pintaa ja sen jälkeen suunnannut maastoon, jotka ovat täällä päin nyt todella kivassa kunnossa! En ole Edin kanssa ehtinyt koko talveen maastoilemaan kuin ihan muutaman kerran ja nämäkin kerrat seuran kanssa. Yhden maastolenkin olin ehtinyt tehdä yksiksenikin jossain välissä mutta tällä viikolla ei paljon muuta tehtykään kun rämmitty metikössä kaksistaan.

Edin kanssa onkin ollut hyvin hauskoja hetkiä koko ajan. Lapsi on vaan niin huvittava kun pääsee "näkemään maailmaa". Aika rohkeasti hän on kuitenkin kaikkialle kanssani lähtenyt vaikka tien vieressä ollut pelottava tukkikasa lasta hetken aikaa epäilyttikin.

Libren kanssa on edetty jokseenkin samalla linjalla. Kunkku onkin nauttinut täysin rinnoin joka lenkistä ihan jo senkin vuoksi että se kelmi tuntee nämä maastot ja tietää tasan tarkkaan, missä menee laukkapätkät. Ja trust me. Niiden pätkien aikana ei ravailla edes vahingossa :D

Perjantaina menimme taas kerran hyppäämään maneesille. Oli hyvä päästä taas kunnon pohjille treenaamaan. Menin molemmat ja tällä kertaa rakensimme halliin kavaöettisarjan, jolta teimme kaarevalla teillä pystylle ja okserille sekä pienen jumpan toiselle pitkälle sivulle + muutama yksittäisempi este. Edillä oli tosi kiva into päällä ja hypättiinkin lopuksi ehkä noin 90cm rata ennen kuin lopetettiin. Libren kanssa jatkettiin samoilla tempuilla. Herra olisi voinut olla vähän parempikin. Se puri jälleen vähän enemmän oikealle kiinni, mutta en jäänyt vääntämään asiasta vaan ratsastin eteenpäin ja työskentelin asian kanssa pikkuhiljaa. Libre teki tosi hyviä hyppyjä kuitenkin. Oli varovainen ja tarkka jaloistaan ja innokas. Hyppäsimme lopuksi Librelläkin radan, joka oli ehkä vähän reilun metrin korkuinen.
Äijät treenien jälkeen pari viikkoa sitten. (Katselivat naisia ;D )
Lisäys: Kenttä alkaa pikkuhiljaa olla jo hiekkaa jää ja vellikerroksensa alta! Kyllä se kesä vielä tulee!

3/01/2015

Kiitos ja kumarrus!

Voisi sanoa että on jopa hieman sanaton olo. Viime vuodesta lähtien tätä painettiin ja tehtiin täysillä. Monta iltapäivää ja sunnuntaita uhrattiin koululla. Muutamaan kertaan jopa lomapäiviä! Liki 13h koulupäiviä, palaneita hermoja ja huonoja ideoita käytiin läpi aika monta kertaa. Muutamaan kertaan teki jopa mieli lyödä hanskat tiskiin ja kadota nopeita ja suorinta reittiä kotiin.

Tämä viikko oli ehkä kaikista rankin. Melkein joka päivä meni koululla kahdeksaan asti. Torstai alkoi kenraaliharjoituksilla, yleisönä ala-aste. Perjantaina oli päivällä ehkä kaikista paras esitys ysiluokille sekä lukiolle. Ensi-iltaan mentiin pizzan voimalla perjantai iltana. Lauantaina alkoi jo väsymys paistaa aika monesta mutta jostain ihan puskista vedettiin sunnuntaina vielä viimeinen näytös läpi ihan hullulla energialla!

Näytösten päälle painoimme koululla vielä tyhjentäen sali tuoleista, kaikista soittimista ja miljoonista erilaisista valoista, siivoten kaikki perähuoneet roolivaatteista ja muista tavaroista. Jotain jäi varmasti vielä huomaamattakin mutta aika huojentunut olo oli kun viimeinenkin autolastillinen valoista oli tyhjennetty yläasteen varastoon. 

Pääsinpähän minäkin ikuinen heppatyttö maistamaan, millaista on järjestää musikaali. Kokemuksena aivan mahtava ja meidän pientä porukkaa yhdistävä. Sain jopa yllättyä, miten hyvin vedimme läpi koko viikonlopun yhdessä.

Ja nyt on tekstin taso jo niin syvällistä ja taiteellista että huh. Parempi olisi jos menisin vain nukkumaan. Huomenna alkaa sitten taas normaali arki ja tuntuu jopa hieman huojentavalta kun ei ole mietittävänä kuin vain hevoset ja koulu.