3/09/2015

Näen jo hiekan!

Kirjoitin tätä postausta viime viikon puolella, jotenälkäähän ihmetelkö kun puhun "tästä viikosta". Tarkoitan siis viime viikkoa :)

No ei nyt ehkä ihan kujeet. Pinnalle pilkahtaneet piirteet pikemminkin. Tämä viikko on mennyt taas ohi ihan hujahtamalla. Ei mennytkään ihan sillä suunnitelmalla että musikaalin loputtua olisi mukamas jotain aikaa. Pyh. Olen tainnut jo unohtaa tarkoituksen koko käsitteelle.

Kenttä on ollut koko viikon hyvin hankalassa kunnossa. Suuremmalla suosiolla olen siis käynyt tallaamassa siellä vain muutaman kierroksen käynnissä rikkoakseni pintaa ja sen jälkeen suunnannut maastoon, jotka ovat täällä päin nyt todella kivassa kunnossa! En ole Edin kanssa ehtinyt koko talveen maastoilemaan kuin ihan muutaman kerran ja nämäkin kerrat seuran kanssa. Yhden maastolenkin olin ehtinyt tehdä yksiksenikin jossain välissä mutta tällä viikolla ei paljon muuta tehtykään kun rämmitty metikössä kaksistaan.

Edin kanssa onkin ollut hyvin hauskoja hetkiä koko ajan. Lapsi on vaan niin huvittava kun pääsee "näkemään maailmaa". Aika rohkeasti hän on kuitenkin kaikkialle kanssani lähtenyt vaikka tien vieressä ollut pelottava tukkikasa lasta hetken aikaa epäilyttikin.

Libren kanssa on edetty jokseenkin samalla linjalla. Kunkku onkin nauttinut täysin rinnoin joka lenkistä ihan jo senkin vuoksi että se kelmi tuntee nämä maastot ja tietää tasan tarkkaan, missä menee laukkapätkät. Ja trust me. Niiden pätkien aikana ei ravailla edes vahingossa :D

Perjantaina menimme taas kerran hyppäämään maneesille. Oli hyvä päästä taas kunnon pohjille treenaamaan. Menin molemmat ja tällä kertaa rakensimme halliin kavaöettisarjan, jolta teimme kaarevalla teillä pystylle ja okserille sekä pienen jumpan toiselle pitkälle sivulle + muutama yksittäisempi este. Edillä oli tosi kiva into päällä ja hypättiinkin lopuksi ehkä noin 90cm rata ennen kuin lopetettiin. Libren kanssa jatkettiin samoilla tempuilla. Herra olisi voinut olla vähän parempikin. Se puri jälleen vähän enemmän oikealle kiinni, mutta en jäänyt vääntämään asiasta vaan ratsastin eteenpäin ja työskentelin asian kanssa pikkuhiljaa. Libre teki tosi hyviä hyppyjä kuitenkin. Oli varovainen ja tarkka jaloistaan ja innokas. Hyppäsimme lopuksi Librelläkin radan, joka oli ehkä vähän reilun metrin korkuinen.
Äijät treenien jälkeen pari viikkoa sitten. (Katselivat naisia ;D )
Lisäys: Kenttä alkaa pikkuhiljaa olla jo hiekkaa jää ja vellikerroksensa alta! Kyllä se kesä vielä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka