7/07/2015

Libren valmennus

Huoh, kun tuntuu että en saa millään aloitettua kirjoittamaan tätä postausta tai tekemään mitään muutakaan fiksua blogin eteen. Nyt on siis rästissä vielä Edin maastoestetreenivideot, tämä Libren treenipostaus, lomapostaus, Niinisalon itsenäisistä maastoestetreeneistä postaus sekä lauantain estekisoista postaus! Ja tähän päälle olen aivan varmasti vielä unohtanutkin jo jotain, josta olen ajatellut kirjoittaa teille.

Aloitimme tunnin samalla tavoin kuin Edinkin kanssa. Teimme verryttelyhyppyjä pystylle molemmista suunnista mutta nyt emme tainneet muistaakseni okserina ottaa yksittäisiä hyppyjä ollenkaan. Sen sijaan kun este oli pienenä okserina, teimme sen perään taas pystyt pienenä radanpätkänä.

Olin juuri pari päivää ennen treenejä katsonut taas pitkästä aikaa Aromaan Nikken valmennusvideoitamme ja koitin taas kiinnittää enemmän huomiota muutamiin asioihin, jotka ovat helpommin unohtuneet tuon yhden valmennuskerran jälkeen ja tsadaam! Teimme oikein hyviä pätkiä heti alkutunnista kun kuski vain muisti keksittyä pitämään käden ja etenekin keskivartalon rentona niin ennen kuin jälkeen esteen ja lähestyi rauhassa, ilman painetta.


Tästä jatkoimme sitten tekemällä koko radan. Rata tehtiin ensimmäisellä kerralla pienempänä ja keskityttiin tarkemmin että kaarteet menevät kunnolla läpi ja että hevoset oikeasti taipuvat niissä. Muutamassa kohdassa olisin saanut itse olla nopeampi reagoimaan ja ratsastamaan sen sijaan että jäin vain pitämään ja killumaan kyydissä mutta muuten koko rata oli ihan menevä paketti. Korjasimme vielä kaarevan linjan, jonka kommentti oli aika osuva kun tein kerrankin oikeasti kuulemma pidätteen! :D Pikemminkin hämmästyin, kuinka se meni kerrankin läpi (kun sen teki)!

Pikkuradan jälkeen meille tuli pientä kävelytaukoa, jonka jälkeen sain ottaa pari verryttelyhyppyä ykkösokserille. Tässä kohtaa ei sitten päästy millään sille kultaiselle keskitielle vaan se oli joko tykillä kaukaa tai ihan tyvestä.. Itse radankin eka hyppy oli kuin tykin suusta mutta mitäpä noista nyt niuhottamaan. Itse rata oli ihan sujuva muuten. Homma pysyi aika hyvin paketissa ja meno oli pitkästä aikaa taas todellakin rentoa. Erittäin tyytyväinen näin itse olen oikeastaan sarjaan, jolle en oikeasti nähnyt mitään paikkaa ja jäin vain odottamaan saaden pienen sisäänhypyn, josta oikeasti kerrankin reagoin ja ratsastin riittävästi eteen ilman että ammuin okserille.

Viimeiseksi tein sitten vielä kaarevan linjan, kakkospystyn sekä S-kiemuran uudelleen ilman mitään suurempia ongelmia.

Tunnin jälkeen Maijakin sanoi että tämä taisi olla ehkä paras treenimme ikinä, sillä meno oli oikeasti rentoa ja yhdellekään esteelle en tehnyt mitään niin sanottuja "paniikkiratkaisuja" vaan ratsastin paremmin jokaiselle hypylle. Tämän kaiken tosiaan sain aikaan keksittymällä muutamaan tiettyyn asiaan! Miksi tämän homman pitää olla kiinni niin pienistä asioista?

Mitä mieltä olette? Oliko meno teidän mielestänne rennompaa kuin aikaisemmin? 

2 kommenttia:

  1. Kunkkuhan näyttää ihan superrennolta! Ootte niin hienoja :D Se on muuten ihan pirun hyvässä kunnossa, wow!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Libre kiittää :) Hän on tuon kaiken itse bodannut ankarasti laitumella rouskuttaen ;)

      Poista

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka