7/23/2015

Niinisalon maasto

Lauantain koulu- ja esteratojen jälkeen suuntasimme sunnuntaina uudestaan Niinisaloon maastokoetta varten. Olin kävellyt maaston jo edeltävänä päivänä. Olemme hypänneet Niksulassa tuttaria viimeksi viime kesällä, aluemestaruuksissa, jolloin maastorata oli ns. toisinpäin eli suurinosa esteistä radalla oli samoja mutta koko rata hypättiin vähän kuin väärinpäin meille. Muutamia uusiakin juttuja oli tullut tietty kun kaikkia esteitä ei ole mahdollista hypätä molemmin päin, kuten esimerkiksi vesi, joka oli nyt helpossa käytettävä tukki veteen päin.
Kuva Piia Mäkelä
Verryttelyssä keskityin laukkaamaan paljon Libreä. Laukkaa laukkaa laukkaa ja laukkaa ja muutamia hyppyjä. Libre hyppäsi kaikki verryttelyesteet aika hyvin ja ennen kaikkea rentona ja eteni koko ajan aika kivasti, joten menin ihan rauhallisin mielin kohti lähtö"karsinaa".

Ykköseste tuli pienen mutkan takaa, joten tulin sille aika rauhassa ja rataestelaukan tyylisessä temmossa, jolla jatkoin kohti kakkosta, jonka arvelin jo kävellessä olevan hiukan jännä. Libre lähestyi tosi hyvin ja rauhassa mutta viimeisillä askelilla liinat kiinni ja takavasurille. 
Kamalan pelottava kakkoseste
Kuva Piia Mäkelä
Yli selvittiin kuitenkin hegissä.
Kuva Piia Mäkelä
Uudella lähestymisellä Libre vielä koitti pompata vähän pystyyn mutta ratsastin vain päättäväisesti ja rauhassa eteen sillä fiiliksellä että kyllä sä nyt tuon pystyt hyppäämään.. Tämän jälkeen tuli aika tiuhaan perään tukkiokseri, banketti sekä urut, jotka menivät ilman mitään ongelmia. Alashyppykään ei päässyt sankaria yllättämään. On tainnut pikkuhiljaa oppia että ylöshypyn jälkeen saatetaan jopa hypätä alaskinpäin!
Tällä kertaa ei alashyppy päässyt true kenttähevosta yllättämään ;)
Kuva Salla Salminen
 Urkujen jälkeen kiihdyteltiin pikkuisen ja hypättiin matkan varrella rakovalkea, jonka jälkeen Libre olisi halunnut jatkaa helpon radalle iloisesti mutta valitettavasti jouduimme jatkamaankin vain tuttarin haudalle, joka ylittyi myöskin ihan sujuvasti. Myös mökkisarja meni sujuvasti, jonka jälkeen jatkoin taas sujuvasti eteenpäin välissä ennen veden tehtäviä.

Ennen vettä oli pienen alamäen jälkeen nuolenkärki ja sen jälkeen kulma, josta jatkettiin alas tukille veteen. Libre alkoi jo nuolenkärjen kohdalla vähän jarrailemaan kun veden ympärillä oli niin reilusti ihmisiä mutta oikeastaan tämä pätkä meni koko radasta varmaan parhaiten, sillä hevosen sai ratsastettua jalalla esteille ja Libre hyppäsi kaikki veden esteet muutenkin hyvin.

Libren mielipide jaruista!
Kuva Piia Mäkelä

Veden jälkeen jatkettiin vielä tuttu ja ei-niin-turvallinen rantaravintola, jota lähestyessä sain taas karjaista pari kertaa niin että koko metsä raikasi. Turhia ääniä ne eivät kuitenkaan olleet nimittäin pieneen pohkeella potkaisuun yhdistettynä saatiin Libre ainakin ajattelemaan hommaa eteenpäin ja rantaravintolakaan ei true kenttäratsuani syönyt.

Ravintolan jälkeen oli vielä tukkitrippeli, pakollinen portti josta kurvailtiin railakkaasti läpi, sekä vartiotorni enää jäljellä. Maalissa oma kelloni näytti 16 sekuntia yliaikaa mikä ei niinkään haitannut mutta se kielto alkuradasta kyllä ärsytti ja paljon.
Hyvin edustava ilme kuskilla! Urkuja taidettiin vähän mennessämme kolauttaakin mutta en kyllä yhtään ihmettele noilla etujaloilla ;D
Kuva Salla Salminen
Huolsimme vielä hevosen loppuun ja kävimme palauttamassa numeroliivin ennen kuin suuntasimme kotiin. Katsoimme ohimennen vedeltä muutaman ratsukon ennen lähtöä mutta koko luokan loppua emme jääneet odottamaan. Lopputuloksissa emme olleet pudonneet kuitenkaan niin paljoa. Sijalta 11 sijalle 16 yhdellä kiellolla sekä aikavirheillä, joista oli loppujen lopuksi kertynyt yhteensä 36 virhettä (kielto 20 + 16 aikavirhettä)

Jälkikäteen kuitenkin selvisi että olimme saaneet Lounais-Suomen aluemestaruus pronssia, jälleen! Kisapaikalla palkituista lounais-suomalaisista ratsukoista yhdelläkään ei ollut aluemestaruuden vaatimia kvaaleja, joten tilanne korjattiin ja saimme eilen mitalimme ja ruusukkeemme. Hassu tilanne tulla palkituksi 16. sijalta ja vielä noin surkean maaston jälkeen. Älkää toki väärin ymmärtäkö, ei yksi kielto ole paha mutta fiilikset saada yksi turha kielto esteeltä joka ollaan jo ennen hypätty treeneissä ei ole kauhean kiva. Jälkikäteen asiasta juteltuna ja pohdittuna tultiin siihen tulokseen että saisin olla alkuradasta vähän tarkempi ja mieluummin vaikka varmistella ennemminkin alkuradan esteillä sekä sellaisilla, joita epäilen ennemmin kuin luottaa hevoseen vaikka lähstyminen tulisikin ihan hyvin.
Ole nyt tälle vihainen <3
Kuva Piia Mäkelä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka