9/27/2015

Suitsitus uusiksi

Tämä postaus on kirjoitettu viime viikolla mutta videomateriaalin olen saanut nettiin asti vasta viikonloppuna, joten sen vuoksi julkaisen tekstin vasta nyt.

Nyt on jo ärsyttävästi kahdet Maijan treenipostaukset jääneet rästiin ja perjantaina olisikin jo seuraavat taas tulossa. Edi on tehnyt molemmat valmennukset ja välissä viikolla käynyt tekemässä töitä sänkipellolla ja painanut kouluratsastuksen puolella eteenpäin.

Valmennus aloitettiin tällä kerralla tekemällä muutamaa kavalettia ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Kavaletit toimivat ihan okei ravissa mutta kun laukassa tehtävään lisättiin laukanvaihto, alkoi olla vähän työläämpää kun Edin laukanvaihdot olivat taas vähän unohtuneet. Läpi nekin kuitenkin saatiin jotenkuten ja pääsimme aloittamaan hyppäämisen.

Ensimmäisenä teimme apupuomin avulla pystyä, jonka jälkeen pysäytimme linjalla ennen seuraavaa okseria. Samalla pystyn päällä Maija halusi että laukkakin vaihtuu, koska linja oli kaareva. Tätä saimmekin tovin jos ei toisenkin korjata mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa sekin alkoi tapahtua se laukanvaihto. Tehtävään lisättiin vielä okseri ja yksittäinen pysty.



Edi oli koko ajan vähän turhankin vahva. Olin sentään uskaltanut rohkaistua ja laittaa sille sprengerin B-kuolaimen, joka on oman ymmärrykseni mukaan varsinivelen tapainen kuolain (hirvittävän hurja norsujarru siis ;D). Tästä hurjasta kuolainvalinnastani huolimatta Edi oli välillä oikein jyrä ja Maijakin huomasi sen. Jokusen ajan jälkeen hän tulikin ja nykäisi meiltä alaturparemmin pois ja löysäsi ylempää turparemmiä ja totesi että uudelleen.

Siinä kohtaa olin vähän hämmentynyt mutta tein työtä käskettyä ja alla oli kuin uusi hevonen! Edistä tuli sillä samaisella sekunilla paljon pehmeämpi ja mukavampi käteen, se ei painanut eikä puskenut ja otti pidätteet vastaan paremmin. Näillä jatkettiin sitten loppuvalmennukseen ja saatiin lopuksi aika hyvääkin pätkää aikaiseksi.


Loppuun teimme radan.  Esteet eivät korkeudeltaan olleet kauhean suuria ensimmäisellä radalla, joten aika mukavuusalueella pysyttiin. Ykköspystylle tuli hyvin mielenkiintoinen hyppy kun Edi ei ollut oikein ollenkaan menossa pystylle ja samalla olin itsekin matkustelemassa kunnes viimeisillä askelilla tajusin että menemme muuten ohi jos en tee mitään joten pienellä zumbailulla mentiin mutta yli kuitenkin vaikka vähän erikoisesti... Muilta osin tämä rata oli ihan onnistunut. Lopuksi teimme sitten vielä muutaman esteen vähän isompana ja korjasin sarjaa jokusen kerran, jotta saisin sille hyvät hypyt enkä ratsastaisi pystylle niin kauhean paljoa taaksepäin.  

Tunnin jälkeen oli ihan sika hyvä fiilis, olin enemmän kuin tyytyväinen miten hyvä Edi oli kun suitsitusta vähän muutettiin ja tällä tyylillä jatketaankin nyt, sillä sen kanssa Edi tuntui todella tyytyväiselle.

9/25/2015

CRW Winchester ja heräteostos

Muutama viikko takaperin kävimme Siirin  järjestämässä bloggaajatapaamisessa Raision Hööksissä ja mukaan saimme valita itsellemme jokainen yhden tuotelahjan. Olen tällä hetkellä ollut jo tovin ellen toisenkin siinä tilanteessa, että millekään hevostarvikkeelle ei ole varsinaisesti akuuttia tarvetta enkä halunnut valita mitään niin turhaa.

Lopulta muistinkin että ihanat ratsastuskenkäni olivat kesällä tulleet tiensä päähän. Näin ollen päädyin selailemaan Hööksin kenkävalikoimaa ja lopulta silmäni iskivät kauniisiin Winchester jodhpureihin. Olen aina pitänyt nauhallisia kenkiä jotenkin nätimmän näköisinä ja istuvampina, mutta samalla tuskaillut aina itse nauhojen sitomista ja parhaimmillani saanut poikkikin niitä. Näissä CRW-mallin kengissä on yhdistettynä ihanasti nauhat ja vetoketju, jolloin molempien hyvistä puolista pääsee nauttimaan: vetoketjun helppoudesta ja nopeudsta sekä nauhojen kauneudesta ;)

Postauksen kuvat: Suvi Niemi

Kengät on valmistettu pehmeästä nahasta sekä niissä on pehmustettu varsi sekä kieli, jotka tekevät kengistä ainakin omaan jalkaani todella pehmeät ja istuvat. Lisäksi kenkiä on saatavilla myös tällaiseen isoonkin jalkaan kuten minulla, nimittäin kokoja on tarjolla väliltä 37-41, josta itse päädyin pienen pohdinnan jälkeen valitsemaan koon 40.

Otin itseasiassa kengät käyttööni heti seuraavana päivänä kun ne käteeni sain ja hetkeäkään en ole ehtinyt katumaan niiden valintaa. Nahka on omaan silmääni todella kivan näköistä sekä kengissä on vahvan oloiset ompeleet ja kunnollinen pohja, joten uskon näiden kenkien olevan ilonani vielä pidemmänkin aikaa! 


Pyysin kaveriani ottamaan kuvia takista sekä kengistä ja tottakai pääsin samalla kunnon kuvauksiin! Meikäläinen ei ihan ole mukauusalueellaan tuolla kameran edessä ;)


Ja jotta ei ihan ilman heräteostoksiakaan nyt oltaisi selvitty niin löysin vielä lopuksi itseni sovittamasta Hööksin uutta heijastintakkia, josta mainitsinkin ohimennen itse illan postauksessakin. Tämä takki on ollut myös aika aktiivisessa käytössä ja olen saanutkin siitä jo kivoja kommentteja tallilla muutamaan kertaan ja ihan toki syystäkin. Takki on päällä mukava, hyvin istuva ja näkyvät heijastimet ovat ihan superkäytännöllisiä, varsinkin ihmiselle joka hyvin helposti unohtaa laittaa riittävästi heijastimia kun lähtee iltojen hämärtyessä ratsastamaan. 



9/20/2015

TR aluekisat

SM kisojen jälkeen olin alunperin ajatellut että Libre voisi pitää vähän aikaa kevyempää mutta toisin todistettiin kun seuraavan viikon valmennuksissa todettiin että voisimme mennä myös Turun Ratsastajien aluekisoihin hyppäämään, sekä mahdollisesti sen jälkeen vielä aluemestaruuksiin. Viimeinen juniorivuosihan tässä on menossa, joten aluemestaruus olisi hypätty kahdella kierroksella korkeuksilla 110cm+115cm.

Libren lisäksi Edikin pääsi kisoihin ja hyppäsin Edillä taitoarvostelu metrin sekä avoimen kympin. Libre hyppäsi vain 110-luokan.

Kuva Emma Kallioniemi


Taitoluokan rata oli aika kiltti ja menin radalle ihan kivoilla fiiliksillä. Ei mitään pahaa tai vaikeaa, pari linjaa, kaarevaa ja suoraa sekä okseri-pysty sarja. Päätin pitää suunnitelman yksinkertaisena ja keskittyä siihen että nyt laukkaan kaarteet, suoristan, teen pidätteen ja odotan. Tämä tyyli toimikin koko alkuradan tosi hyvin ja Edi teki tosi nättiä ja hyvää rataa, kunnes aloin loppuradasta nyppimään yhdelle pystylle ja tulimme lähelle. Sen jälkeen saimme vielä toiseksi viimeisen esteen alas, vähän kuin samanlaisesta syystä. Vähän lähellä olevasta paikasta mutta olisihan Edi siitä ylikin päässyt ilman puomia ilman suuriakaan ponnisteluja.



Maaliin tultiin siis kahdella puomilla, mutta itse rata oli muuten tosi siisti ja hyvä. Ainoa, mikä enemmän ärsytti oli puomit ja se että Edi oli radalla vähän vahva paikoitellen. Vahva, mutta ei kuitenkaan mahdottoman.

Seuraavassa luokassa starttasin Edillä ennen Libreä. Kympin rata oli rakennettu ihan kivaksi ja oikeastaan siellä ei ollut yhtäkään sellaista kohtaa, joka olisi arvelluttanut. Kerrankin näin ;)

Nyt tuolle ylävartalolle pitää alkaa tehdä jotakin...
Kuva Emma Kallioniemi


Edin rata oli... Sanotaanko että pätkittäin tosi hyvä ja sujuva vaikka virheitä kyllä tuli. Puomit olivat jotkut ihan huolimattomusvirheitä mutta muutaman kerran tulimme taas tosi lähelle, helposti pystyille. Edi oli myös ainakin loppurataa kohden todella vahva ja tulimmekin yhden kuuden askeleen linjan sujuvasti viidellä, jonka jälkeen minun oli pakko pysäyttää, jotta saisin edes yhden pidätteen läpi. Lopputulokseksi saimme hurjat 25 virhettä mutta tästä mennään taas ylöspäin.

Libren selkään ampaisin tämän jälkeen samantien ja kiiruhdin verryttelemään. Libre oli alkuun ihan hyvän tuntuinen mutta verkkaokseri oli taas ongelma. Nyt kuitenkin käskin samantien laittaa esteen pieneksi, jotta pääsin muutaman hypyn tekemään.

Radan puolella Libre oli vähän jännittynyt taas mutta pidin kuitenkin kiinni suunnitelmastani ratsastaa radalla silti vähän aikaa. Kakkosesteelle lähdin kuitenkin ihan väärin, kun jäin taas kaarteen odottelemaan ja ratsastin viimeiset kaksi askelta eteenpäin. Seuraava pudotus tuli sarjan b-osalta, jonne tulin vähän huonosti sisään ja väli jäi meille huonoksi. Loppurata oli ihan okei, jos ei oteta huomioon että ennen toisiksi viimeistä estettä meidän rintaremmimme hajosi! Tai oikeastaan vatsapanssarin kiinnitysosa rintaremmille. Viimeisen esteen jälkeen oli hitusen jännittävää saada jarruja toimimaan mutta hengissä selvittiin tästäkin kokemuksesta, kahdella puomilla.



Ei siis mikään loistokas kisapäivä, virheitä tuli ja puomejakin mutta oli ihan hyviäkin pätkiä. Libreen en ole ihan täysin tyytyväinen ja päätimmekin lopulta jättää aluemestaruudet kokonaan välistä ja pitää hetken aikaa vähän kevyempää työntekoa herralla, jonka jälkeen tarkoitus olisi käydä pienellä vuositarkastuksella ennen treenikauden alkamista. Edi saa sillä välin käydä Maijan valvovan silmän alla.

9/15/2015

Hööks blogitapahtuma

Koin muutamia viikkoja takaperin erittäin positiivisen yllätyksen, kun Siiri Kaskinen-blogin Siiri kirjoitti minulle facebookissa viestiä ja kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään mukaan bloggaajatapaamiseen. Idea houkutti samantien lähtemään mukaan ja viime perjantaina suuntasinkin illasta Raision Hööksiin.

Yhteensä meitä oli paikalla kymmenen bloggaajaa, joista suurin osa ei ollut minulle ennestään tuttuja. Paikalla oli siis itseni lisäksi tietty tapahtuman järjestänyt Siiri ja muut bloggaajat Johanna, Jenni, Essi, Maisa, Nea, Henrietta, Moona ja Emma. Paikanpäällä saimme alkumaljat, joiden jälkeen meille esiteltiin hieman Hööksin historiaa, sekä pääsimme myyjän opastuksella tutustumaan syksyn ihaniin uutuustuotteisiin.

Hööksillä on aivan mielettömän ihan valikoima kaikenlaisia otsapantoja, joista yhdeksi suosikikseni nousi etenkin tuo sinihelminen panta!


Meille oli ennen iltaa jaettu aiheet, jotta välttyisimme kymmeneltä samanlaiselta postaukselta illasta. Omaksi aiheekseni valikoitui turvallisuustuotteet, josta olin aika innoissani, sillä olin ehtinyt bongaamaan Hööksin sivuilta aikaisemmin mielenkiintoisen näköisen Point Two Air Jacket - turvaliivin, josta pyysin erikseen pientä esittelyä.

Itse liiviä emme liikkeeseen saaneet (harmi, olisi ollut kiva päästä tutustumaan tarkemmin!) ja liivin kerrottiinkin olevan vain tilaustuote, mutta esimerkiksi liiviin tarvittavia panoksia tulee myyntiin liikkeisiin. Mikä ihmeen turvaliivi tämä siis on? Liivi on suunniteltu toimimaan siten, että se puetaan tavallisen turvaliivin päälle ja putoamistilanteessa liivi täyttyy ilmalla, suojaten erityisesti niskaa, rintakehää ja lanneselkää. Kenttäratsastajana olen nähnyt tällaisia turvaliivejä muutamia kertoja kilpailuissa ja esimerkiksi jos joku eksyi katsomaan viikonloppuna kenttäratsastuksen EM-kilpailujen maasto-osuuksia ylen kanavilta, saattoi bongata tällaisia liivejä ratsastajien päällä maastokokeen aikana.

Kävin myös tutkimassa liikkeen kuolainvalikoiman. Tiesittekö että Hööks myy myös Sprengerin kuolaimia?


Tämän erikoisliivin lisäksi Hööksissä on myös itse liikkeessä laaja valikoima turvaliivejä tarjolla, joista kaikki ovat CE-merkittyjä eli siis ne ovat hyväksyttyjä esimerkiksi kenttäkilpailuissa maasto-osuudella. Oman CRW-merkin lisäksi niin myymälässä kuin nettikaupassakin on myynnissä myös muitakin merkkejä, kuten Racesafen palaturvaliivejä, jollainen on myös omakin turvaliivini tällä hetkellä. 



Turvallisuusvarusteisiin kuuluu turvaliivin lisäksi tietysti kypärä. Raision liikkeestä löysinkin aika laajan valikoiman eri kypärämalleja, joten kypärää pääsee halutessaan valitsemaan oman mielen mukaan, värin, tyylin ja jopa blingblingienkin mukaan. Joissakin kypärissä oli myös takana säätövaraa, jolloin kypärän alle saa talvipakkasella mahtumaan vaikka ohuen pipon halutessaan! Isosta valikoimasta silmiini iski myös Hööksin oman merkin lisäksi muidenkin tuotemerkkien kypäriä, kuten esimerkiksi klassisen Charles Owenin sekä GPA:n malleja. Itse en ole koskaan Hööksistä tainnut kypärää ostaa, mutta muutamalla kaverillani olen näitä kypäriä kyllä nähnyt niin kisoissa kuin valmennuksissakin.

Syksyn edetessä alkavat myös illat pimenemään ja on erittäin tärkeätä muistaa pukea riittävästi heijastimia, niin itselleen kuin ratsulleenkin. Meille esiteltiinkin vähän syksyn uusia heijastintuotteita vielä. Sivuan aihetta vain kevyesti mutta jos haluat lukea enemmän syksyn heijastintuotteista, suosittelen lukemaan Henrietan postauksen illasta. Uutuustuotteena CRW:n valikoimaan kuitenkin on nyt saapunut ihana ja erittäin kätevä Blenda-heijastintakki, jonka käytännöllisyyteen ihastuin samantien! Itse takin näette alemmassa kuvassa tyylikkään väristen ratsastushousujen vierestä ;)

Blenda heijastintakki, jota löytyy kätevästi koossa xs-xl. Viereiset housut ovat CRW:n Spingfield-ratsastushousut grip-paikoilla
Liikkeessä on myös western-tuotteita myynnissä, joihin oli hauska päästä tutustumaan!
Suuret kiitokset vielä hauskasta illasta kaikille mukana olleille, Hööksille sekä tietysti Siirille illan järjsetämisestä! Oli todella mielenkiintoista ja hauskaa päästä mukaan ensi kertaa tällaiseen tapaamiseen ja tutustua uusiin ihmisiin. Tyhjin käsin en tietenkään pois päässyt, mutta näistä tulee kuitenkin postausta sitten vielä erikseen myöhemmin.

9/14/2015

Vesisateessa

SM kisojen jälkeen suunnitelmana oli Librelle pitää vähän kevyempää hetki rankan kauden jälkeen. Suunnitelma toimi keskiviikkoon asti, jolloin oli tarkoitus lähteä valmennuksiin Edin kanssa ja pieni sankari oli onnistunut irrottamaan kenkänsä laitumella.

Laitilassa tuli vettä hyvin sujuvasti ja itsekän ei siltä säästytty. Tunnin aloitimme tekemällä ravissa ja laukassa kavaletteja. Libre oli vähän huono oikealle ja olisi mielellään puskenut vain jalkaa vasten mutta tuli työskentelyn myötä paremmaksi. Teimme kavalettien kanssa vielä muutaman tehtävän pikkuesteiden avulla. 



Kavalettitreenien jälkeen teimme radan pienempänä. Rta oli aika simppeli, siinä hyödynnettiin kaarevaa linjaa sekä suoraa linjaa yhdistettynä sarjaan. Muutamalle esteelle tuli vähän niin ja näin paikat mutta muuten Libre suoritti oikein kivasti ja reippaasti koko radan.



Lopuksi teimme saman radan hitusen isompana. Esteet eivät olleet mitään järisyttävän kokoisia. Ehkä metrisiä. Libre hyppäsi taas muutaman esteen vähän huonommastakin paikasta ja oli jotenkin paljon rohkeammin menossa joka esteelle. Ei ajatustakaan että herra olisi kieltänyt.


Radan jälkeen korjasin vielä (miljoonaan kertaan) suoran linjan pystyltä sarjalle. En uskaltanut laukata sarjalle oikein riittävästi, jolloin ratsastin helposi väliin kuusi askelta viiden sijaan. Muutaman toiston jälkeen sitten tajusin alkaa oikeasti laukkaamaan jälleen sieltä kaarteesta, jolloin itse linjalla ei tarvinnut ruveta etenemään niin paljoa ja sarjankin väliin mahduttiin.

Tunnin jälkeen oli aika hyvä fiilis Libren kanssa. Libre hyppäsi koko tunnin tosi hyvin ja rohkeasti. Usein meillä tulee treeneissä nykyäänkin vielä yksi tai kaksi kieltoa, yleensä oksereille kun en uskalla ratsastaa esteelle riittävästi. Tällä kertaa kuitenkin istuin paremmin hevosen ympärillä koko ajan ja tuin hevosta jalalla, jolloin Libre uskalsi hypätä rohkeammin vähän huonommastakin paikasta

9/12/2015

Hyvää ja huonoa - SM kilpailut

Aika dramaattinen otsikko. Mutta ei paljoa totuudesta poikkeava oikeastaan. Parisen viikkoa sitten ratsastettiin kenttaratsastuksen SM kilpaluista Kangasalla ja ensimmäistä kertaa ikinä pääsin siis mukaan osallistumaan moisiin kilpailuihin.

Kilpailut olivat muuten yksipäiväiset, paitsi SM ratsukoille joiden kilpailu pidettiin hauskasti kolmipäiväisenä. Perjantaina siis aloitettiin kouluratsastuksen merkeissä. Ohjelmana oli aivan uusi 1* kenttäohjelma, joka kuulemma ratsastettiin tänä vuonna myös nuorten ratsastajien kenttä SM -kipailuissa Finnderbyssä.

Libre teki lisää jännitystä kilpailuun, kun huomasin sillä olevan toisen takakengän huonosti jalassa. Hulvaton soittelu sitten kengittäjille alkoi samantien ja jatkui vielä matkallakin kun saimme kilpailujen viralliselta kengittäjältä (joka siis itse oli tulossa paikalle vasta lauantaina) vinkin kisapaikan lähellä asuvasta kengittäjästä. Tämä kengittäjä sitten lupasi tulla meitä auttamaan ja kisapaikalla laitoimme kengän paremmin jalkaan.

Näin pienten mutkien kautta pääsimme siis kouluverryttelyyn. Verkassa koitin muistella Maijan ohjeita ja tein vähän pohkeenväistöjä, keskiraveja ja -laukkoja koittaen saada niihin vähän sitä samanlaista lentoa kuin valmennuksissakin. Ihan sataprosenttisen hyväksi en Libreä saanut mutta näillä mentiin.

Verryttelimme maneesissa ja ulkokentälle siirtyessä Libren mielestä oli ihan mielettömän jännää ja radan puolella oltiinkin sitten tosi jännittyneitä. Ihan kuin herra ei olisi ikinä nähnyt autoa radan laidalla. Rata olikin juuri sitten sen mukainen.

Raviosuus oli oikein sujuvaa kipittelyä, keskiravit olivat ihan sujuvia kun hevosella oli jäänyt verryttelystä vähän fiilis päälle. Käynti oli jälleen kerran käyntiä. Pieni rikko meinasi tulla kun Libre ei olisi millään jaksanut malttaa mutta sen kaiken paikkasi surkean sujuvasti mennyt laukkaohjelma... Tai olihan siinäkin hyvää. En vain päästä itseäni siitä että en osanntu ratsastaa mitenkään päin ohjelman kolmikaarista vaan ensimmäinen kaarre jäi liian pieneksi ja loput sitten surffailtiin sujuvasti. Keskilaukat olivat taas ihan okei mutta etenkin ensimmäisen keskilaukan jälkeinen siirtymä harjoituslaukkaan oli surkea. Libre nykäisi nenän pystyyn ja alkoi vetää vastaan vastalaukkapätkän verran.

Osaatte varmaan kuvitella, kuinka tyytyväinen olin radan jälkeen. En sitten pätkääkään! Harmitti ja ärsytti, radasta näkyi selkeästi se, miten emme olleet päässeet treenaamaan ollenkaan pitkälle radalle. Laukkakuvio nimittäin olisi sitä melkeimpä jopa vaatinut. Ei auttanut kuitenkaan itku markkinoilla. Prosentteja saatiin yhteensä about 57%, joten ei mitään suuren huikeita nähden siihen, mitä olisimme saaneet hyvällä radalla.

Kuva: Jenni Santanen


Seuraavana päivänä oli vuorossa rataestepäivä. Itse esterata ei ollut oikeastaan haastava. Siinä oli aika yksinkertaisia tehtäviä, suora linja ja sarja. Esteet oli laitettu ihan kokoisikseen, mutta omaan silmääni ne eivät ainakaan näyttäneet valtavilta.

Verryttelyssä tunsin että Libre oli todella herkällä tuulella jalalle, tai ainakin kannukselle. Koitin sitten olla vain tarkkana etten vahingossakaan tökkisi yhtään ylimääräistä itse kannuksella vaan pyrin tukemaan hevosta pohkeella. Verryttelyhyppyjä otin ensin pystylle, jolle Libre hyppäsi innokkaasti ja hyviä hyppyjä. Okserille ajattelin tehdä vain muutaman rennon hypyn, ehkä en edes ratakorkeuteen asti jos hevonen tuntuisi hyvältä. No eipä tuntunut. Ensimmäisillä lähestymisillä okserille Libre nappasi pään taivaaseen ja ampaisi suoraan okserin sekaan. Hiukan hämmentyneenä tilanteesta käskin äidin pistää okserin ihan pieneksi ja sain muutaman hypyn ehkä 60-70cm korkealle okserille, jonka jälkeen äiti ehti nostaa kaksi reikää vielä ja selvisimme vielä tästäkin okserista.



Sen enempää en sitten okseria päässytkään hyppäämään, en edes pohjalle ratakorkuista pystyä. Näillä kuitenkin mentiin ja alkutervehdyksen jälkeen vedin vielä pikaisesti henkeä ja nostin laukan lähestyen ykkösestettä, joka oli hiukan ratakorkeutta pienempi okseri. Yli päästiin tällä kertaa ihan sujuvasti, joskaan ei kaikista parhaimmalla tuntumalla. Kakkospystystäkin selvittiin vielä ihan hyvin mutta kolmosokserille mentäessä olimme vielä vähän epämääräisessä rytmissä ja tulimme okserille hyvin lähelle ja sain laittaa jalat tiukasti hevosen kylkiin, jotta päästiin yli. Mukaan tuli etupuomi, mutta kiitin Libreä silti että se hyppäsi reippaasti pienestä paikasta ja jatkoin seuraavalle linjalle, jolle saatiin jo paljon paremmin rytmistä kiinni ja loppuratakin sujui jo huomattavasti sujuvammin ja koko ajan paljon rennommin.

Kakkoseste
Kuva: Jenni Santanen

Tässähän näyttävät esteet oikeasti jopa vähän pieniltä!
Kuva: Jenni Santanen


Radan jälkeen oli sitten ihan okei fiilis. On tässä parempiakin ratoja hypätty mutta maalissa oltiin silti verryttelyssä tapahtuneesta konfliktista huolimatta. Yhdellä puomilla tai ei.

Kolmantena ja viimeisenä päivänä edessä oli sitten maasto. Maija tuli aamupäivästä kävelemään radan meidän kanssamme ja kertoi hyviä ohjeita radan ratsastamiseen. Samalla Maija jäi myös auttamaan meitä verryttelyssä.

Libre oli aika innokas, kun tajusi mitä tulisi eteen. Kuitenkin tovin laukkailtuani ja otettuani hevosta haltuun sain menoa vähän rauhallisemmaksi ja pääsin aloittamaan hyppäämisen. Otin aika surutta paljon vain hyppyjä, jotta Libre saa ylimääräistä intoaan pois ja jaksaisi jäädä odottamaan esteille paremmin. Ennen kuin meitä otettiin valmistautumisalueelle, jonne pääsi muistaakseni viisi seuraavaa ratsukkoa, oli tapahtunut jokin pieni onnettomuus ja kilpailu oli keskeytetty hetkeksi.

Kävelimme sitten Pohjosen Johannan kanssa hiekkakentällä ja juttelimme rauhassa ennen kuin kilpailuja taas jatkettiin. Oli todella mielenkiintoista jutella Johannnankin kanssa, nimittäin hän on paljon kilpailleena nähnyt paljon (Johanna on siis kilpaillut ponilla kentässä EM kilpailuihin asti) ja osasi neuvoa hyvin monessa asiassa. Oli myös hauska nähdä miten rento ja rauhallinen hän oli eikä ottanut pientäkään painetta ideasta että hän oli koko kilpailun johdossa.

Nyt täytyy kyllä alkaa seuraamaan tuota omaa yläkroppaa..
Kuva: Jenni Santanen


Valmistautumisalueella Maija oli tsemppaamassa meitä ja katsomassa lähdön. Otin alkuun ensin taas vähän laukkaa, jonka jälkeen Maija käski ottaa verkkaesteitä muutaman alle ja sen jäkeen taas kävellä hetki. Hyppäsin ensin pari pomppua pienelle puolikaarelle, sen jälkeen ylämmäkeen penkille ja kun Maija vielä muistutti ottamaan pari hyppyä nuolenkärjelle niin jouduin sitten vain uskaltautumaan tulemaan senkin. Libre hyppäsi hyvin ja itseasiassa itsekin ratsastin aika hyvin joka esteelle.

Lähdössä Libre meinasi taas alkaa pomppimaan ympäriinsä, mutta onneksi Kangasalla ei ole lähtökarsinaa niin pääsin pyörimään alueella vähän vapaammin. Lähdön hetkellä kuitenkin kun sain Libren ensin vähän eteenpäin niin otti herra pari epämääräistä sivuloikkaa ennen kuin lähti kunnolla rytmiin.



Maastoradan alku meni ihan mielettömän hyvin! Libre oli todella menossa koko ajan ja ensimmäiset esteet pellolla menivät todella sujuvasti vaikka olinkin niillä koko ajan vähän aktiivisemmin ja vahvemmin menossa joka tapauksessa. Ylöshyppy pois pellolta ja samalla linjalla kapea tukkieste sujuivat kuin vettä vaan ja pääsimme jatkamaan eteenpäin. Matkalla nappasin vähän koivunoksia päin näköä, jonka jälkeen tultiin jonkunmoinen arkku/sianselkä/mikä ikinä se olikaan, jonka jälkeen jatkettiin pellolle.

Pellolla edessä oli kulma, jonka Libre zoomasi samantien ja hyppäsi sujuvasti ilman ongelmia. Sen jälkeen yksittäinen tukki ja matka jatkui kohti coffinia. Coffinin ajattelin olevan meille koko radan vaativin tehtävä, sillä siinä hypättiin ensin pieni tukki, jonka alta näkyi sisälle coffiniin. Libre ei ole vielä niin paljoa kenttää tehnyt että se hämmentyi coffinista ja siihen jäi meidänkin tiemme.

Kaikista ihmeellisintä tässä oli se, että minua ei jäänyt harmittamaan että meidän matkamme jäi tähän. Tottakai olisi ollut todella hienoa päästä maaliin ja saada tulos mutta Libre oli ollut niin mielettömän hyvä koko alkuradan. Nyt tää hevonen on tajunnut vihdoin, miten maastossa edetään! Kangasala on nimittäin jo paikkana vaativa, kun maastot kiertävät paljon eri alueilla ja siirrytään nopeasti nurmelta pellolle ja nurkan takaa voi tulla ihan uusi maisema eteen. Samalla Libre hyppäsi alkuradan esteistä jokaisen todella rohkeasti. Se coffin nyt vain oli meille tällä kertaa ihan uudenlainen ilmestys vaikka sellaisia olemmekin hypänneet kisoissa ja treeneissä.

Oli siis aikamoinen kilpailu tämä meidän ensimmäinen Suomen mestaruus kilpailu. Harmi vain että tämä oli samalla meidän viimeinen junioreiden tasolla. Sen kyllä päätin jo samantien että tämä ei minun viimeiseksi SM kilpailukseni jäänyt ;) Seuraava kerta ei välttämättä ole vielä ensi vuonna mutta sen olen päättänyt että sinne vielä mennään!

9/08/2015

Edin estevalmennus ja Libren SM valmistelut

Nuorten festareista heti seuraavalla viikolla oli taas Maijalla treenit Laitilassa. Tällä kertaa otin mukaan Edin, joka sai hypätä jälleen sekä Libren, jonka kanssa keskityimme kouluratsastukseen.

Videokamera ei ollut tällä kertaa ollenkaan mukana, joten videomateriaalia tunnista ei luonnollisestikaan siis ole. Teimmme kuitenkin alkuun vähän puomeja ja voltteja, joiden kanssa pyrittiin saamaan hevoset taipumaan paremmin ja kyllä se iso valtamerialuskin alkoi taipumaan pienelle voltile ajan kanssa!

Hyppäämisen aloitimme yksinkertaisella pystyllä, jonka edessä oli puomi 6m päässä. Pystyn päällä tarkoitus oli saada sisäjalka läpi ja näin ollen siis laukanvaihto esteen päällä. Tämä ei ollut Edille ihan se kaikista sujuvin temppu vaan muutamaan kertaan uusittiin sitten että saatiin edes jotain aikaiseksi.

Jatkoimme työskentelyä pienillä esteillä ja lopuksi teimme radan, jossa oli paljon kaikenmaailman käännöksiä ja kurveja. Edi hyppäsi ihan okei hyvin. Se ei ollut mikään superhyvä mutta ei myöskään huono. Sarjalle lähestyminen ei meinannut tällä kertaa ottaa onnistuakseen ei sitten millään kun herra olisi vain halunnut painaa kaarteen läpi sisäpohjetta vasten ja oikoa sujuvasti.

Esteet eivät tunnin aikana kohonneet kauheankaan isoihin mittoihin. Sarjan b-osan Maija nosti viimeisillä korjauksilla vähän ylemmäksi mutta muuten kaikki puomit pysyivät ehkä noin metrin korkuisina tai vähän alle sen. Edin jälkeen vaihdettiin taas heppa seuraavaan ja alkuravailin Librellä, jonka jälkeen Maija hyppäsi taas selkään. Hetken aikaa ratsastettuaan ja käännettyään pääsin itsekin taas selkään ja ratsastamaan. Maija sanoi samantien että Libre on jo parempi ja taipuisampi, joten olen tehnyt kotiläksyjäni selkeästikin hyvin ;)

Aloitimme tekemällä ravissa työskentelyä ja ensin varmistimme että hevonen on ohjan ja pohkeen välissä kunnolla, ohjat ovat kädessä kuskilla sekä hevonen taipuu vieläkin rehellisesti. Tästä jatkoimme tekemään  asioita SM kisojen kouluohjelmasta ja painotimmekin tekemisen pohkeenväistöihin sekä keskiaskellajeihin.

Näistä kuvista on aloitettu meidän kouluratsastusura!
Ensimmäiset koulukilpailut Libren kanssa, kevät 2012
Pohkeenväistöissä sain olla itse erityisen tarkkana että ratsastan hevosen kyljet kaarteen jälkeenkin läpi, jotta Libre ei jää jäkittämään ja vänkäämään vastaan. Sen jälkeen sain taas muistaa olla aktiivinen omien jalkojeni kanssa, jotta hevonenkin jaksaa polkea ja liikkua läpi pohkeenväistön aktiivisena ja reippaana, kun Libre tahtoo hyvinkin helposti jäädä himmailemaan pohkeenväistöissä.

Muutaman kymmenen toiston ja parin pystyhypynkin jälkeen vaihdoimme laukkatyöskentelyyn ja päivän sana oli siis keskilaukka. Isolla kentällä minulla oli paljon tilaa ratsastaa ensin eteen ja sen jälkeen ottaa taas laukkaa kiinni. Maija sanoi heti kun aloitin keskilaukan ratsastamisen että vielä vaan enemmän. Enemmän, enemmän ja enemmän. Hevonen sai siis niinsanotusti lentää keskilaukassa. Samaa tehtiin toiseen suuntaan. Laukkaa ratsastettiin reippaasti eteen ja kun laukkaa haluttiin hidastaa niin tehtiin pidäte ja jos se ei tehonnut niin istuttiin vain vielä tiiviimmin sinne satulaan ja otettiin se pidäte. Libre tajusi homman aika hauskasti ja tekikin työtä aika hyvin siihen suuntaan että kun ratsastin vähän eteenpäin, oli Libre jo lentämässä. Pidätteet eivät tulleet sitten ihan niin salamana takaisin mutta kyllä nekin sieltä sitten tulivat.

Salo aluekoulumestaruudet, syksy 2012
Loppuun teimme vielä keskiravia ja tällä kertaa sain keventää keskiravit. Samalla idealla tehtiin tätäkin keskiaskellajia eli enemmän ja rohkeammin vain eteen, eteen, eteen. Näyttävät erot liikkeeseen siis. Libre tekikin oikeasti aika hienoja keskiraveja ja emme kauhena kauaa joutuneetkaan hinkkaamaan näitä, joten pääsimme lopettamaankin saman päivän puolella ;)

Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten ihan h-hetkeen, nimittäin Kangasalan junnu SM -kisoihin! Ja tätä mukaan kun saan vanhoja postauksia pois rästistä niin tulee listalle jatkuvasti lisää kirjoiteltavaa ;)

9/03/2015

Nuorten Hevosten Festivaali

Pääsin ensi kertaa ratsastamaan Ypäjän isolle derbykentälle muulloinkin kuin kisaviikolla, sillä perjantaina 21. päivä elokuuta alkoi hevosopistolla Nuorten Hevosten Festivaalit. Mukaan pakkasimme molemmat nuoret eli Rexin ja Edin, jotka pääsivät hyppäämään hienolle nurmelle. En tiedä, onko Rex ollut koskaan aikaisemmin nurmikisoissa mutta Edi on ainakin tänä vuonna käynyt jo Metsämäessä hyppäämässä yhden nurmiradan ihan sujuvasti.
Hyppäsin vain perjantaina molemmilla kaksi luokkaa ja sopiviksi luokiksi valikoituivat 4-7 -vuotiaille avoimet 90cm  sekä 100/110cm luokat, joista Rex sai jälkimmäisestä hypätä 100cm korkeudella ja Edi 110cm. 

Hyppäsin ensimmäisen radan Edillä, jolle 90cm rata on aika kavalettirataa. Verryttelyssä en alkanut vääntää niinkään sitä pään asentoa, olin jättänyt gramaanitkin kotiin ja uudessa paikassa on niin paljon katseltavaakin. Edi käyttäytyi kuitenkin tapansa mukaan fiksusti koko ajan ja pääsimmekin radan puolelle tutkailemaan kaikki jänniä mainostauluja ja muita. 

Lähtömerkin annettua nostin laukan ja suuntasin ykköselle, jolloin Edi pisti kaasun pohjaan ja se oli menoa! Joka esteen jälkeen herra nykäisi nenäänsä alaspäin ja painoi kaasua pohjaan. Joka esteelle Edi imi kuitenkin hienosti ja oli todella menossa mutta paikoitellen jopa liiankin! Nollarata saatiin kuitenkin kurvailtua maaliin asti ja radan jälkeen menin vaihtamaan ratsua seuraavaan. 



Rex oli verryttelyssä myös todella fiksusti. Tein kaiken aika rauhassa ja radan puolella ehdimme taas tutkia rauhassa kaikki jännittävät mainostaulut. Rexin rata oli todella sujuva, muutama hassu paikka osui lähelle, joista etenkin viimeisen este ärsyttää. Hienon radan jälkeen menin sitten tökkäämään tuollaisen surkean hypyn loppuun.



Edi oli kuitenkin ehtinyt kurvata radallaan jopa sijoille ja palkintojenjakoon menin Rexillä, koska seuraavan radan Rexillä hyppäisin taas ja Edi oli trailerialueella lepäilemässä ilman satuloita. Rex käyttäytyi palkintojenjaossa kuin vanha tekijä! Ruusukkeen väriksi tuli punainen eli neljäs sija tällä kertaa!

Seuraavana olikin jo Rexin metrin radan vuoro. Verryttelin aika rauhassa taas ja koitin olla tekemättä liikaa, jotta poika ei väsähdä. Muutama verryttelyhyppy olikin vähän sen oloinen, joten en turhaan alkanut hinkkaamaan. Rata oli melkein sama kuin aikasemmassa luokassa, mukaan oli laitettu muutamia uusiakin esteitä.

Rex aloitti radan vähän löysästi ja heti ykköseste tuli alas. Sen jälkeen lapsi tsemppasi ja hyppäsi aika hyvää rataa (muutamaa lähelle tullutta lukuun ottamatta) vesiesteelle saakka, jolle lähdin ensin työntämään ja lopuksi otin vielä kiinni. Videolla tämä kuitenkin näyttää vain Rexin pieneltä takajalkavirheeltä. Loppuradan Rex kuitenkin taas muisti tassunsa ja hyppäsi oikein hyviä hyppyjä tullen maaliin kahdella puomilla.



Tässä väissä ei ollutkaan mikään kauhean kiire. Suunnittelin tekeväni lyhyen ja ytimekkään verryttelyn lämpimänä päivänä. Edi oli myös hiukan löysä, kuten Rexikin mutta hyppäsi kuitenkin hyvin.
Radan puolella sitten lähtömerkin jälkeen nostin laukan ja näpäytin piiskalla vähän lavalle, idealla että nyt ei otettaisi kyllä ykköstä mukaan koska ollaan liian löysiä.

Edillehän tuo systeemi ei toiminut. Hevonen tuli todella hätäiseksi ja painoi suurinpiirtein päin ensimmäistä kahta estettä ja puomit kolisivat. Kolmannelle sain vasta otettua pidätteitä läpi ja sen jälkeen alkoivat hypyt taas parantua pikkuhiljaa mutta Edi ei selkeästikään kestänyt kyllä tätä herätystyyliä. Loppuradasta saimme vielä yhden tylsän puomin sarjan a-osalta ja maalissa oltiin kolmen puomin kera.



Parempiakin ratoja on tehty mutta hyviäkin pätkiä onneksi saatiin. Edi pääsi taas hyppäämään ihan erilaisella areenalla ja käyttäytyi todellla hyvin! Vielä kun saisin jotenkin kuriin tuon pään vetämisen niin olisin todella tyytyväinen. Nyt hevonen on kuitenkin todella vahva hyvinkin helposti radalla. Huomasin kuitenkin itsekin vasta radan jälkeen että en ehtinyt edes ajattelemaan että esteet olivat oikeasti 110cm korkeita ja ennen kaikkea, en edes ehtinyt miettiä että ne olisivat olleet isoja koska oikeasti ne eivät edes näyttäneet isoilta! Onko jotain tapahtunut? Herranen aika :D

Kuvia en ole löytänyt omista luokistamme mutta videot tällä kertaa saavat riittää materiaaliksi. Nyt on ollut taas niin paljon tekemistä ja menemistä että tämäkin postaus on jo viime kuinen. Mihin tämä kaikki aika katoaa?! Nyt kuitenkin täytyy vielä editoida ja kirjoittaa postaukset kaksista Maijan treeneistä sekä Kangasalan junnuSM kisoista, joissa riitti kyllä jännitystä loppuun saakka. 

9/01/2015

NHF valmistelut

Maija oli taas tuntia pitämässä 19. päivä ja mukaan otin tällä kertaa Rexin ja Libren. Rex sai luvan aloittaa päivä työrupeaman ja teimme itsenäisen alkuverryttelymme jälkeen ravipuomeja muutamaan kertaan. Parin kierroksen jälkeen ravipuomien päähän nostettiin pieni pysty, eli siis ravihyppyjä. Kerran Rex kiipeili pienen pystyn yli mitä mielenkiintoisimmin mutta sen jälkeen poika tajusi jo mitä pyydettiin ja ravihypytkin alkoivat luonnistua.

Lisäsimme tehtävään pysty-okseri linjan. Väliin oli tehtävänä tehdä kuusi laukkaa. Ensimmäisellä yrittämällä Rex jäi katsomaan esteen päälle jäävää auringon valoa ja ponkaisimme esteen aika tyylikkäästi yli. Seuraavalla kerralla ratsastin sitten itse esteelle liikaa eteen, joten teimme sujuvat viisi ja pääsimme korjaamaan linjan vielä kertaalleen saaden vihdoin sen kuusi. Ennen kuin aloimme tehdä varsinaista rataa, lisäsimme tehtävään vielä muutaman yksittäisen hypyn.



Tässä välissä Rex sai levähtää tovin kun muut tunnilla olleet hyppäsivät rataa, jonka jälkeen sain ottaa muutamia verrytteleviä hyppyjä ennen radan tekemistä okserille ja pystylle. Hyvää harjoitusta minulle, sillä sain ratsastaa pitkää lähestymistä okserille. Muutamaan kertaan Rexillä meni laukat vähän sekaisin mutta silti hevonen teki ihan kivoja hyppyjä.



Lopuksi tein sitten radan. Rex hyppäsi radan mielestäni ihan kivasti. Esteet eivät olleet kauhean suuria, esimerkiksi sarja pidettiin koko ajan hyvinkin maltillisen kokoisena. Ensimmäisellä linjalla sain vähän tehdä töitä kun tulimme pystylle todella tyveen ja viiden askeleen saamiseksi sain ratsastaa jonkun verran eteen.

Lopuksi tein vielä isompana lyhyemmän pätkän rataa. Esteet olivat varmaan 100-110 korkeita. Tein vain alkupätkän radasta ja lopuksi korjasin vielä ensimmäiset kolme estettä. Rex hyppäsi todella hienosti koko ajan ja tunnin jälkeen jäi tosi kiva fiilis. Hyvillä mielin siis lähdin Rexin kanssa kohti nuorten festareita Ypäjällä.



Rexin tunnin jälkeen otimme Libren. Maija ratsasti alkuun Librellä, jonka jälkeen pääsin itse hyvin läpiratsastetun hevosen selkään kun Maija neuvoi minulle asioita, joihin meidän tulisi keskittyä. Teki ihan älyttömän hyvää kun valmentaja hyppäsi itse selkään, sillä pääsimme todella paljon eteenpäin jo siinä lyhyessä ajassa kun Maija oli itse saanut tuntuman, miltä Libre oikeasti tuntuu ja millä ohjeilla sen saa vielä paremmaksi.

Ratsastin alkuun kaikki askellajit läpi molemmissa kierroksissa, jonka jälkeen sain ottaa pientä tuntumaa hyppäämisestä. Libre hyppäsi tosi kivasti ja ennen kaikkea odotti hyvin kun vaan itse pidin käden tasaisena, yläkropan hallinnassa sekä jalat lähellä.

Libren työskentelystä on pikkuisen videomateriaalia mutta en ole ehtinyt sitä vielä käsittelemään, joten haluaisitteko te nähdä joitakin pätkiä? Kameran akku alkoi potkia tyhjää siinä vaiheessa kylläkin mutta vähäsen ehdimme saada videota menosta.