9/12/2015

Hyvää ja huonoa - SM kilpailut

Aika dramaattinen otsikko. Mutta ei paljoa totuudesta poikkeava oikeastaan. Parisen viikkoa sitten ratsastettiin kenttaratsastuksen SM kilpaluista Kangasalla ja ensimmäistä kertaa ikinä pääsin siis mukaan osallistumaan moisiin kilpailuihin.

Kilpailut olivat muuten yksipäiväiset, paitsi SM ratsukoille joiden kilpailu pidettiin hauskasti kolmipäiväisenä. Perjantaina siis aloitettiin kouluratsastuksen merkeissä. Ohjelmana oli aivan uusi 1* kenttäohjelma, joka kuulemma ratsastettiin tänä vuonna myös nuorten ratsastajien kenttä SM -kipailuissa Finnderbyssä.

Libre teki lisää jännitystä kilpailuun, kun huomasin sillä olevan toisen takakengän huonosti jalassa. Hulvaton soittelu sitten kengittäjille alkoi samantien ja jatkui vielä matkallakin kun saimme kilpailujen viralliselta kengittäjältä (joka siis itse oli tulossa paikalle vasta lauantaina) vinkin kisapaikan lähellä asuvasta kengittäjästä. Tämä kengittäjä sitten lupasi tulla meitä auttamaan ja kisapaikalla laitoimme kengän paremmin jalkaan.

Näin pienten mutkien kautta pääsimme siis kouluverryttelyyn. Verkassa koitin muistella Maijan ohjeita ja tein vähän pohkeenväistöjä, keskiraveja ja -laukkoja koittaen saada niihin vähän sitä samanlaista lentoa kuin valmennuksissakin. Ihan sataprosenttisen hyväksi en Libreä saanut mutta näillä mentiin.

Verryttelimme maneesissa ja ulkokentälle siirtyessä Libren mielestä oli ihan mielettömän jännää ja radan puolella oltiinkin sitten tosi jännittyneitä. Ihan kuin herra ei olisi ikinä nähnyt autoa radan laidalla. Rata olikin juuri sitten sen mukainen.

Raviosuus oli oikein sujuvaa kipittelyä, keskiravit olivat ihan sujuvia kun hevosella oli jäänyt verryttelystä vähän fiilis päälle. Käynti oli jälleen kerran käyntiä. Pieni rikko meinasi tulla kun Libre ei olisi millään jaksanut malttaa mutta sen kaiken paikkasi surkean sujuvasti mennyt laukkaohjelma... Tai olihan siinäkin hyvää. En vain päästä itseäni siitä että en osanntu ratsastaa mitenkään päin ohjelman kolmikaarista vaan ensimmäinen kaarre jäi liian pieneksi ja loput sitten surffailtiin sujuvasti. Keskilaukat olivat taas ihan okei mutta etenkin ensimmäisen keskilaukan jälkeinen siirtymä harjoituslaukkaan oli surkea. Libre nykäisi nenän pystyyn ja alkoi vetää vastaan vastalaukkapätkän verran.

Osaatte varmaan kuvitella, kuinka tyytyväinen olin radan jälkeen. En sitten pätkääkään! Harmitti ja ärsytti, radasta näkyi selkeästi se, miten emme olleet päässeet treenaamaan ollenkaan pitkälle radalle. Laukkakuvio nimittäin olisi sitä melkeimpä jopa vaatinut. Ei auttanut kuitenkaan itku markkinoilla. Prosentteja saatiin yhteensä about 57%, joten ei mitään suuren huikeita nähden siihen, mitä olisimme saaneet hyvällä radalla.

Kuva: Jenni Santanen


Seuraavana päivänä oli vuorossa rataestepäivä. Itse esterata ei ollut oikeastaan haastava. Siinä oli aika yksinkertaisia tehtäviä, suora linja ja sarja. Esteet oli laitettu ihan kokoisikseen, mutta omaan silmääni ne eivät ainakaan näyttäneet valtavilta.

Verryttelyssä tunsin että Libre oli todella herkällä tuulella jalalle, tai ainakin kannukselle. Koitin sitten olla vain tarkkana etten vahingossakaan tökkisi yhtään ylimääräistä itse kannuksella vaan pyrin tukemaan hevosta pohkeella. Verryttelyhyppyjä otin ensin pystylle, jolle Libre hyppäsi innokkaasti ja hyviä hyppyjä. Okserille ajattelin tehdä vain muutaman rennon hypyn, ehkä en edes ratakorkeuteen asti jos hevonen tuntuisi hyvältä. No eipä tuntunut. Ensimmäisillä lähestymisillä okserille Libre nappasi pään taivaaseen ja ampaisi suoraan okserin sekaan. Hiukan hämmentyneenä tilanteesta käskin äidin pistää okserin ihan pieneksi ja sain muutaman hypyn ehkä 60-70cm korkealle okserille, jonka jälkeen äiti ehti nostaa kaksi reikää vielä ja selvisimme vielä tästäkin okserista.



Sen enempää en sitten okseria päässytkään hyppäämään, en edes pohjalle ratakorkuista pystyä. Näillä kuitenkin mentiin ja alkutervehdyksen jälkeen vedin vielä pikaisesti henkeä ja nostin laukan lähestyen ykkösestettä, joka oli hiukan ratakorkeutta pienempi okseri. Yli päästiin tällä kertaa ihan sujuvasti, joskaan ei kaikista parhaimmalla tuntumalla. Kakkospystystäkin selvittiin vielä ihan hyvin mutta kolmosokserille mentäessä olimme vielä vähän epämääräisessä rytmissä ja tulimme okserille hyvin lähelle ja sain laittaa jalat tiukasti hevosen kylkiin, jotta päästiin yli. Mukaan tuli etupuomi, mutta kiitin Libreä silti että se hyppäsi reippaasti pienestä paikasta ja jatkoin seuraavalle linjalle, jolle saatiin jo paljon paremmin rytmistä kiinni ja loppuratakin sujui jo huomattavasti sujuvammin ja koko ajan paljon rennommin.

Kakkoseste
Kuva: Jenni Santanen

Tässähän näyttävät esteet oikeasti jopa vähän pieniltä!
Kuva: Jenni Santanen


Radan jälkeen oli sitten ihan okei fiilis. On tässä parempiakin ratoja hypätty mutta maalissa oltiin silti verryttelyssä tapahtuneesta konfliktista huolimatta. Yhdellä puomilla tai ei.

Kolmantena ja viimeisenä päivänä edessä oli sitten maasto. Maija tuli aamupäivästä kävelemään radan meidän kanssamme ja kertoi hyviä ohjeita radan ratsastamiseen. Samalla Maija jäi myös auttamaan meitä verryttelyssä.

Libre oli aika innokas, kun tajusi mitä tulisi eteen. Kuitenkin tovin laukkailtuani ja otettuani hevosta haltuun sain menoa vähän rauhallisemmaksi ja pääsin aloittamaan hyppäämisen. Otin aika surutta paljon vain hyppyjä, jotta Libre saa ylimääräistä intoaan pois ja jaksaisi jäädä odottamaan esteille paremmin. Ennen kuin meitä otettiin valmistautumisalueelle, jonne pääsi muistaakseni viisi seuraavaa ratsukkoa, oli tapahtunut jokin pieni onnettomuus ja kilpailu oli keskeytetty hetkeksi.

Kävelimme sitten Pohjosen Johannan kanssa hiekkakentällä ja juttelimme rauhassa ennen kuin kilpailuja taas jatkettiin. Oli todella mielenkiintoista jutella Johannnankin kanssa, nimittäin hän on paljon kilpailleena nähnyt paljon (Johanna on siis kilpaillut ponilla kentässä EM kilpailuihin asti) ja osasi neuvoa hyvin monessa asiassa. Oli myös hauska nähdä miten rento ja rauhallinen hän oli eikä ottanut pientäkään painetta ideasta että hän oli koko kilpailun johdossa.

Nyt täytyy kyllä alkaa seuraamaan tuota omaa yläkroppaa..
Kuva: Jenni Santanen


Valmistautumisalueella Maija oli tsemppaamassa meitä ja katsomassa lähdön. Otin alkuun ensin taas vähän laukkaa, jonka jälkeen Maija käski ottaa verkkaesteitä muutaman alle ja sen jäkeen taas kävellä hetki. Hyppäsin ensin pari pomppua pienelle puolikaarelle, sen jälkeen ylämmäkeen penkille ja kun Maija vielä muistutti ottamaan pari hyppyä nuolenkärjelle niin jouduin sitten vain uskaltautumaan tulemaan senkin. Libre hyppäsi hyvin ja itseasiassa itsekin ratsastin aika hyvin joka esteelle.

Lähdössä Libre meinasi taas alkaa pomppimaan ympäriinsä, mutta onneksi Kangasalla ei ole lähtökarsinaa niin pääsin pyörimään alueella vähän vapaammin. Lähdön hetkellä kuitenkin kun sain Libren ensin vähän eteenpäin niin otti herra pari epämääräistä sivuloikkaa ennen kuin lähti kunnolla rytmiin.



Maastoradan alku meni ihan mielettömän hyvin! Libre oli todella menossa koko ajan ja ensimmäiset esteet pellolla menivät todella sujuvasti vaikka olinkin niillä koko ajan vähän aktiivisemmin ja vahvemmin menossa joka tapauksessa. Ylöshyppy pois pellolta ja samalla linjalla kapea tukkieste sujuivat kuin vettä vaan ja pääsimme jatkamaan eteenpäin. Matkalla nappasin vähän koivunoksia päin näköä, jonka jälkeen tultiin jonkunmoinen arkku/sianselkä/mikä ikinä se olikaan, jonka jälkeen jatkettiin pellolle.

Pellolla edessä oli kulma, jonka Libre zoomasi samantien ja hyppäsi sujuvasti ilman ongelmia. Sen jälkeen yksittäinen tukki ja matka jatkui kohti coffinia. Coffinin ajattelin olevan meille koko radan vaativin tehtävä, sillä siinä hypättiin ensin pieni tukki, jonka alta näkyi sisälle coffiniin. Libre ei ole vielä niin paljoa kenttää tehnyt että se hämmentyi coffinista ja siihen jäi meidänkin tiemme.

Kaikista ihmeellisintä tässä oli se, että minua ei jäänyt harmittamaan että meidän matkamme jäi tähän. Tottakai olisi ollut todella hienoa päästä maaliin ja saada tulos mutta Libre oli ollut niin mielettömän hyvä koko alkuradan. Nyt tää hevonen on tajunnut vihdoin, miten maastossa edetään! Kangasala on nimittäin jo paikkana vaativa, kun maastot kiertävät paljon eri alueilla ja siirrytään nopeasti nurmelta pellolle ja nurkan takaa voi tulla ihan uusi maisema eteen. Samalla Libre hyppäsi alkuradan esteistä jokaisen todella rohkeasti. Se coffin nyt vain oli meille tällä kertaa ihan uudenlainen ilmestys vaikka sellaisia olemmekin hypänneet kisoissa ja treeneissä.

Oli siis aikamoinen kilpailu tämä meidän ensimmäinen Suomen mestaruus kilpailu. Harmi vain että tämä oli samalla meidän viimeinen junioreiden tasolla. Sen kyllä päätin jo samantien että tämä ei minun viimeiseksi SM kilpailukseni jäänyt ;) Seuraava kerta ei välttämättä ole vielä ensi vuonna mutta sen olen päättänyt että sinne vielä mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka