10/21/2015

Rikkinäinen kamera

Perjantaina oli taas Maijan valmennukset maneesilla ja Edi pääsi taas pomppimaan. Viime viikolla valmennukset peruuntuivat Maijan tultua kipeäksi, joten kävimme Laitilassa hyppäämässä vähän keskenämme Tarun kanssa. Silloin meno oli vähän mitä oli. Aika löysää ja epämääräistä, joten teki ihan hyvää päästä valvovan silmän alle tekemään kunnolla töitä niin unohtuisi taas se löysäily ;)

Alkuun teimme harjoitusravissa puomeja kahdeksikolla ja siirtymisiä. Edi oli alkuun ihan okei ratsastaa mutta alkoi pikkuhiljaa vähän puskea oikeaa lapaa ulospäin ja sain olla aika tarkkana ettei poitsu unohdu luikertelemaan niin paljoa.

Sain muutaman kuvan meistä kun ratsastin Edin kotona muutama päivä sitten. Miltä näyttää teidän silmäänne? :)



Laukassa teimme samaa kahdeksikkoa mutta puomit oli nostettu kavaletin kokoisiksi esteiksi ja keskellä tehtiin aina vaihto. Oikealle vaihto lähti ihan kivasti mutta vasemmalle en meinannut saada onnistumaan en sitten millään. Hinkkasimme ja hinkkasimme mutta huhhuh. Lopulta sieltä se vaihto sitten tulikin ihan hyvin mutta kyllä se työn takana oli.


Tästä aloitimme tekemään samantien rataa. Rata alkoi kavaleteilla, jonka jälkeen otimme pienet okserit yksittäisenä. Tämän jälkeen lisäsimme rataan kaarevan linjan ja sarjan, jolta tehtiin toinen kaareva linja. Ensimmäinen rata sujui ihan mutkitta, esteet olivat vähän pieniä niin Edi kolautteli pari kertaa turhia mutta jälkimmäisellä radalla pikkuisen isommilla esteillä se hyppäsi ihan hyvin. Kaarevilla linjoilla oli vain oma ongelmansa kun hevonen alkoi kiirehtiä ja tulimme toisenkin lijan hyvin epämääräisesti ja ihan toiseen reunaan, jonka kyllä saimme korjatakin.



Samassa ryhmässä meidän kanssamme oli kaksi ponia, jotka hyppäsivät tässä välissä radat ja me saimme Edin kanssa odotella rauhassa, joten käytin aikaa hyödykseni ja työstin hevosta siirtymillä, väistöillä ja lopuksi vielä takaosakäännöksillä.  Tehtvävien ja oikeastaan jo alkuverkan aikana Edi oli alkanut puskemaan oikeaa lapaa ulospäin, joten pyrin suoristamaan hevosta hiukan sekä saamaan sitä samalla myös kevyemmäksi kuolaimelle. Onnistuinkin tässä välissä yllättävän hyvin, sillä meidän ratamme oli alkupäästä ihan hyvää menoa. Loppuradasta kämmäsin itse vielä viimeiset linjat kun en nähnyt ensin okserille paikkaa ja räpiköimme siitä kohti seuraavaa tehtävää, puhumattakaan kun räpiköin tieni pitkällä lähestymisellä toiselle okserille...



Sain kuitenkin korjata nämä viimeiset linjat ja Maija nosti samalla sarjan esteitä (en käynyt mittailemassa mutta uskokaa tai älkää, isoja ne olivat. Okseri vähintään sen 120cm/125cm..) Tulin kuitenkin uudestaan ja Edi hyppäsi tosi hyvin koko tehtävän. Sain jopa tällä kertaa paikan osumaan pitkällä lähestymisellä okserille.

Alkutunnin jälkeen alkoi siis homma pikkuhiljaa luistaa paremmin ja viimeiset radat olivatkin sitten jo aika okei meininkiä. Nyt kuitenkin Maija neuvoi vaihtelemaan välillä taas kuolainta, vaikka olen ratsastanut Ediä pelhameilla vain hypätessäni eli en usein. Ajattelin kuitenkin että voisin koittaa itsekseni hypätessä vaikka kierreniveltä pari kertaa. Sileätyöskentelyssä olen kuitenkin käyttänyt tavallista kolmipalaa ja välillä oliivia. Samalla nyt aletaan keskittymään suoruuteen ja ylimääräiset pullaamiset saadaan pois. Aloitimmekin nyt treenaamaan vähän vastalaukkoja, jotka ovat olleet vähän hämmentäviä Edin mielestä mutta pikkuhiljaa hyvä tulee!

Videoita ei tällä kertaa valitettavasti ole, sillä videokameramme sanoi sopimuksensa irti! Ärsyttävää, vaikka onhan tuokin kamera aika monet valmennukset jo kuvannutkin elämänsä aikana ;) Sen sijaan sain pari kuvaa kun ratsastin Ediä kotona korvaamaan videot. 

10/16/2015

Mitä meille kuuluu?

Viimeinen aika on kulunut vain menneiden ja myöhästyneiden valmennusten kirjoittelussa, joten tavalliset arkikuulumiset ovat unohtuneet kokonaan vähäksi(lue: pitkäksi) aikaa blogista. Mitä ollaan siis puuhailtu viimeisten viikkojen ajan kun blogissa on pyörinyt vain estevalmennusta toisen perään?

Sänkipellot ovat olleet ihanasti ilonamme jo jonkun aikaa ja nyt valitettavasti niistäkin on jo muutamia menty kääntämään mutta ilmeisesti ei kaikkia, joten pääsemme Edin kanssa vielä kruisailemaan ainakin jonkun aikaa isolla pellolla! Edillä olen tosiaan käynyt oikeastaan vain pellolla ratsastamassa. Kerrankin kun on kunnolla tilaa ja vapautta ratsastaa paljon A) suoraan ja B) eteenpäin. 

Sen vuoksi olenkin usein tehnyt pellolla ensin vähän aikaa ravia, kiemuroita ja kaarroksia, suunnanmuutoksia ja muuta taivuttelua vaatien taivutusta ja muotoa. Nämä Edi on aika nopsaan hokannut sillä sen jälkeen olen aika pitkälle samantapaisella kaavalla laukannut ensin vähän aikaa rauhallisesti molempiin suuntiin ja sen jälkeen ollaan vähän irroteltu ja pidetty hauskaa. 

En ole taas saanut mitään muuta kuin videoita postauksiin materiaaliksi, joten koitin vähän panostaa ja otin jotakin kuvia hepoista. Tarhakuvat ovat kyllä varmaan ihan yhtä tyhjän kanssa mutta onpahan nyt edes jotain uutta kuvaa eikä aina vain niitä samoja vanhoja :)
Maanantaina ratsastin taas pellolla ja otinkin sitten vähän reippaamman laukkatreenin tehden tällä kertaa muutaman pienen vedon sijaan vähän isompia ja rankempia vetoja. Edi nautti oikein kun sai painaa ihan tosissaan pitkin peltoa mutta tuli kuitenkin kiltisti pidätteestä takaisin vaikka ratsastin siis nivelellä, ihan kuin Edi nyt niin paljoa villiintyisi ja käsistä lähtisi ;) Sen verran rauhallinen tyyppi kun on vaikka aika kivaakin sankarilla jo oli kun pientä intoilua alkoi olla jo uudelle pätkälle kääntäessä.

Miten sitten Libren kanssa niin on vähän eri asia. Kerroin jossain välissä että menemme Anivettiin tarkistuskäynnille näin kauden päätteeksi. Samalla olin aavistellut että hevonen ei ole tuntunut ihan normilta ratsastaa, joten reissu tuli ihan tarpeeseen. Perjantai-iltaa sitten vietettiin klinikalla ihan koko urakalla. Miten siellä aina kuluukin koko päivä?
Edin olen klipannut, joten sen kanssa olen halunnut pitää kevyttä loimea. Libre sen sijaan on saanut pitää karvansa mutta hienohelman selkää varjelemme silti ja loimitamme, ihan varmuuden vuoksi. 

Klinikan jälkeen olemme Libren kanssa olleet juoksutuskuurilla pari viikkoa ja ensi viikolla pääsemme lisäämään ratsastuksen ohjelmaan.  Eläinlääkäri löysi siis Libren selästä pientä samankaltaist ongelmaa kuin kolmisen vuotta sitten, jolloin ohjeeksi saimme myöskin työntekoa ja selkälihasten vahvistamista.

Libre ei ole ollut ikinä mitenkään nautinnollinen juoksutettava koskaan ja näinä vuosina en olekaan sitä juoksuttanut ellei ole ollut viimeinen pakko, kuten nyt. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin päästy herran kanssa yhteisymmärrykseen ympyrällä juoksemisesta. Enää ei kadota joka toinen kierros paikalta ja ollaan oikeasti jopa rentoja ja pyöreitä!

Viikonloppuna olisi kuitenkin suunnitelmissa päästä taas Librenkin selkään ja katsoa, mihin suuntaan herra singahtaa. Peukkuja pystyyn siis! Ollaanko me yksi jalka kerrallaan maassa vai kaikki neljä ilmassa ;)

10/08/2015

Synttärikisoissa

Jälleen kerran yksi myöhästynyt postaus mutta olkoot. Kävimme 26. päivä syyskuuta Paimiossa estekisoissa Edin kanssa. Edellisen päivän estevalmennuksen jäljiltä fiilis oli aika hyvä ja  nyt hyppäsimme vain yhden luokan, joka oli hauskalla kahden kierroksen arvostelulla.

Korkeutena oli 100cm ja toinen kierros oli 105cm, eli aikalailla Edin mukavuusalueella mentiin. Ensimmäiseltä kierrokselta mukaan tuli yksi tylsä puomi, joka oli kutosokseri. Ajattelin oikeastaan jo radankävelyssä että tätä Edi ei välttämättä kyllä reagoi niin tarkkaan. Pinkit muovipuomit ilman mitään lankkuja ja niin siinä vähän kävikin. Paikka ei ollut ihan kymppi mutta ei mitenkään huonokaan, joten Edin piikkiin meni tällä kertaa tämä puomi. Muuten olin aika tyytyväinen rataan ja Ediin. Hyviä hyppyjä ja tekeminen oli kerrankin helppoa kun hevonen ei vienyt ja painanut lainkaan.



Toiselle kierrokselle rata vähän muuttui ja esteitä nostettiin. Ratamme alkoi tältä samaiselta kutosokserilta, joten pääsin samantien korjaamaan ensimmäisen kierroksen virheeni. Lähdinkin radalle aika isolla laukalla ja ajattelin enemmän eteenpäin heti ykkösesteeltä lähtien, vaikka tarkoitukseni ei ollut ollenkaan ratsastaa aikaa. Kolmosesteenä oli okseri-pysty sarja, jolle mielestäni tulin ihan hyvin, paikka oli okei, emme tulleet liian isosti tai muutenkaan liian isolla temmolla mutta takajalkavirheellä etupuomi okserista alas. Seuraava puomi putosi jo seuraavalta okserilta, jolle paikka oli taas millin verran lähelle mutta ei tälläkään kertaa mitenkään pahasti. Takajalka kuitenkin pudotti taas etupuomin. Lopuksi otimme vielä viimeisen pystyn mukaamme. Tätäkään Edi ei ihan mielestäni meinannut huomata mutta tästä otan jo vähän omaan niskaan syitä. Otin kaarteesta aika paljon kiinni ja koitin pitää hevosen paketissa, jotta se ei jäisi vahingossakaan pitkäksi ja matalaksi, joten tulin vähän jarru pohjassa esteelle. Kokonaissaldoksi keräsimme siis kolme puomia.



Loppujen lopuksi olen kyllä Ediin silti tyytyväinen. Se hyppäsi hyvät radat ja ratsastus oli helppoa ja kuolain toimii. Nyt täytyy vain saada pois nuo pienet ja turhat puomit.

Otsikossa lukee synttärikisat ja synttäreillä tarkoitan omia synttäreitäni (vitsi, miten nero olenkaan!). Täytin nimittäin samana päivänä sen kuuluisan 18 vuotta ja kisojen jälkeen jatkoin vielä kaveriporukalla illalla juhlistamaan. Ajokorttia en päässyt syntymäpäivänä ajamaan, koska päivä oli lauantaipäivä mutta seuraavalla viikolla tuli sekin tehtyä! 

10/06/2015

Maneesitreenit

25. päivä oli taas Maijan estetreenit ja nämä olivat ensimmäiset treenit maneesissa meidän osaltamme. Edi oli jälleen vain matkassa ja kuten viime postauksen lopussa mainitsinkin, olimme saaneet hommattua pelhamin Edille testiin ja jatkaneet sen kanssa työskentelyä esteillä. Täm valmennus oli siis ensimmäinen tämän kuolaimen kanssa, joten en tiennyt oikeastaan mitä odottaa.

Aloimme tekemään alkuverryttelyn jälkeen vähän sileällä siirtymiä sekä laukassa temponvaihteluja ennen kuin aloimme hyppäämään. Hyppäämisen aloitimme pienillä ja kivoilla tehtävillä, joissa siis teimme ensin pienen porttipystyn, jatkoimme okserille, josta teimme kaarealla uralla seitsemän askelta pystylle. Teimme tätä oikeastaan vain joitakin kertoja ja esteitä nostettin välissä aina vähän ennen kuin jatkoimme eteenpäin. Edi hyppäsi tosi hyvin. Se oli helppo pitää pketissa kuolaimen ansiosta ja esteille oli helppo ratsastaa ja odottaa kun sain rentouttaa käden ja pitää jalat vain lähellä.



Muitta mutkitta jatkoimme samantien tästä hyppäämään rataa. Esteet olivat varmaan vähän vajaa metrin korkuisia. Rata sujui aika mukavasti. Edi teki koko ajan hyviä hyppyjä ja oli varovainen sekä sain oikeastaan jokaiselle esteelle ratsastettua hyvät paikat. Teimme radassa muutaman kaarevan linjan, sarjan ja muuta mukavaa.



Loppuun tein vielä isompana viimeisen radan, joka oli todella hyvä! Esteet olivat noin 100-120cm välillä ja onnistuin taas ratsastamaan yllätyksekseni kivat paikat aikalailla kaikille esteille ja suorittamaan tehtävät radasta ilman suurempaa ongelmaa. Loppuradasta alkoivat vähän ohjat valua kädestä ja eniten omaa päätäni vaivannut okseri kolahtikin vähäsen samoin kuin sen jälkeinenkin este, jonka jälkeen tulin seitsemällä kaarevan linjan, joka olisi kuulunut ratsastaa kuudella. Ei kuitenkaan mitään vakavampaa vaikka syvemmällekin voisin kaivella :D



Edi hyppäsi ihan sikahyvin ja tuolla kuolaimella pidätteet oli hyvä ottaa, hevonen ei reagoinut niihin liikaa  mutta kuitenkin riittävästi sekä se uskalsi kuitenkin tukeutua kuolaimeen ja olla tuntumalla. Onnistunut kuolainvalinta kerrankin? Saa nähdä mutta tällä hetkellä ainakin toimiva kuolain esteille.

Mitä mieltä te olette?

10/04/2015

Viimeiset ulkotreenit

Ärsyttävää kirjoittaa koko jana vain miljoona treenipostausta toisen perään mutta minkäs sille voi kun ei ole aikaisemminkaan niitä kirjoittanut. 16. päivä oli siis jälleen Maijan treenit Laitilassa ja nämä treenit olivat otsikonkin mukaan viimeiset treeni ulkokentällä. Kohti maneesikautta siis!

Aloitimme tunnin tekemällä muutamaa kavalettia ympyrällä, tästä on pieni pätkä ekassa videossakin. Tästä siirryttiin hyppäämään suoraa pysty-okseri-pysty linjaa ja teimme molempiin väleihin neljä laukkaa näin alkuun. Edi ei oikein ollut kauhean hyvä tällä tehtävällä. Se jäi hyvin mielellään vahvaksi ja vetämään vastaan ja askelten mahduttaminen väleihin oli enemmän kuin työlästä paikoitellen. Puomeja kolisikin siihen malliin vähän väliä ja mitä mielenkiintoisimpia hyppyjäkin saatiin toisinaan nähdä! Videon viimeinen hyppy olikin sitten jo tosi hyvä okserilla, vaikka sen jälkeen ei niin loisteliaasti loppuun tehtävää tehtykään.



Tästä jatkoimme tekemällä samantien rataa. Ensimmäinen rata meni suhteellisen hyvin. Edi oli kyllä vahva ja sain töitä tehdä kyllä homman eteen mutta hyviä hyppyjä saimme ja ihan hyvän näköistä rataa. Tämän jälkeen teimme vähän isompana rataa ja huh kun se oli tuskaa. Edi alkoi työntää vastaan enemmän heti kun esteet olivat vähän isompia ja jäi tosi helposti pitkäksi ja muutama väli oli senkin vuoksi tosi työläitä ja esimerkiksi sarjalla hevonen vain puski eteenpäni ja vyöryi menemään...



Tässä kohtaa Maija totesi että ei tästä tule mitään, mun on pakko saada pidätteet läpi oikealla hetkellä. Pääsimme siis vaihtamaan kuolaimia ja koska meillä ei itsellämme ollut muita mukana kuin se samainen B-renkainen kolmipala, saimme lainata pessoaa josta Edi ei tykännyt sitten ollenkaan enkä kyllä minäkään.

Kuolaimen vaihdon jälkeen ravailin ja laukkailin sitten hetken ennen kuin jatkoin uudestaan tekemään radan. Paikat olivat ihan hakusessa kun esteille ei enää tarvinnutkaan ratsastaa jarru pohjassa vaan pitikin ratsastaa yhtäkkiä enemmän jalalla ja pääsikin odottamaan estettä. Tuntuman hakeminen myöskin tuolla kuolaimella oli vähän mielenkiintoista. Näistä huolimatta sain kuitenkin ratsastettua ihan ok radan, jonka aikana kerrankin tulivat läpi pidätteet ja tekeminen oli monta kertaa helpompaa.


Tämän videon ratsastus ei ole ehkä sitä parasta mahdollista + hevonen ei ollut kaikista tyytyväivin kuolaimeen, mutta pätin silti julkaista tämänkin videon. Antakaa siis anteeksi erikoiset paikat esteilä ja pieni epätasaisuus, sillä ratsastin ensimmäistä kertaa Ediä tuollaisella (lue:noinkaan vahvalla) kuolaimella, joten tuntuma hevoseen oli aivan erilainen.

Samalla Maija sanoi tunnin jälkeen että nyt täytyy saada oikeasti jarrut toimimaan Edin kanssa ja tottahan tuo on. Ei tästä tule mitään kun herra vie kuskia kuin märkää rättiä perässään pitkin ratoja ja vetää miljoona puomia mukaansa. Saimmekin hommattua testiin itseasiassa heti seuraavalle päivälle kahdet pelhamit. Ensimmäiset olivat Stubbenin jotkut erikoispelhamit jollain ihan ihmesysteemillä, jotka eivät toimineet sitten ollenkaan. Tästä vaihdoimme ihan tavalliseen isovartiseen pelhamiin, jonka kanssa Edi oli yllättävänkin tyytyväinen, joten sillä olemme jatkaneet iloisina.