10/16/2015

Mitä meille kuuluu?

Viimeinen aika on kulunut vain menneiden ja myöhästyneiden valmennusten kirjoittelussa, joten tavalliset arkikuulumiset ovat unohtuneet kokonaan vähäksi(lue: pitkäksi) aikaa blogista. Mitä ollaan siis puuhailtu viimeisten viikkojen ajan kun blogissa on pyörinyt vain estevalmennusta toisen perään?

Sänkipellot ovat olleet ihanasti ilonamme jo jonkun aikaa ja nyt valitettavasti niistäkin on jo muutamia menty kääntämään mutta ilmeisesti ei kaikkia, joten pääsemme Edin kanssa vielä kruisailemaan ainakin jonkun aikaa isolla pellolla! Edillä olen tosiaan käynyt oikeastaan vain pellolla ratsastamassa. Kerrankin kun on kunnolla tilaa ja vapautta ratsastaa paljon A) suoraan ja B) eteenpäin. 

Sen vuoksi olenkin usein tehnyt pellolla ensin vähän aikaa ravia, kiemuroita ja kaarroksia, suunnanmuutoksia ja muuta taivuttelua vaatien taivutusta ja muotoa. Nämä Edi on aika nopsaan hokannut sillä sen jälkeen olen aika pitkälle samantapaisella kaavalla laukannut ensin vähän aikaa rauhallisesti molempiin suuntiin ja sen jälkeen ollaan vähän irroteltu ja pidetty hauskaa. 

En ole taas saanut mitään muuta kuin videoita postauksiin materiaaliksi, joten koitin vähän panostaa ja otin jotakin kuvia hepoista. Tarhakuvat ovat kyllä varmaan ihan yhtä tyhjän kanssa mutta onpahan nyt edes jotain uutta kuvaa eikä aina vain niitä samoja vanhoja :)
Maanantaina ratsastin taas pellolla ja otinkin sitten vähän reippaamman laukkatreenin tehden tällä kertaa muutaman pienen vedon sijaan vähän isompia ja rankempia vetoja. Edi nautti oikein kun sai painaa ihan tosissaan pitkin peltoa mutta tuli kuitenkin kiltisti pidätteestä takaisin vaikka ratsastin siis nivelellä, ihan kuin Edi nyt niin paljoa villiintyisi ja käsistä lähtisi ;) Sen verran rauhallinen tyyppi kun on vaikka aika kivaakin sankarilla jo oli kun pientä intoilua alkoi olla jo uudelle pätkälle kääntäessä.

Miten sitten Libren kanssa niin on vähän eri asia. Kerroin jossain välissä että menemme Anivettiin tarkistuskäynnille näin kauden päätteeksi. Samalla olin aavistellut että hevonen ei ole tuntunut ihan normilta ratsastaa, joten reissu tuli ihan tarpeeseen. Perjantai-iltaa sitten vietettiin klinikalla ihan koko urakalla. Miten siellä aina kuluukin koko päivä?
Edin olen klipannut, joten sen kanssa olen halunnut pitää kevyttä loimea. Libre sen sijaan on saanut pitää karvansa mutta hienohelman selkää varjelemme silti ja loimitamme, ihan varmuuden vuoksi. 

Klinikan jälkeen olemme Libren kanssa olleet juoksutuskuurilla pari viikkoa ja ensi viikolla pääsemme lisäämään ratsastuksen ohjelmaan.  Eläinlääkäri löysi siis Libren selästä pientä samankaltaist ongelmaa kuin kolmisen vuotta sitten, jolloin ohjeeksi saimme myöskin työntekoa ja selkälihasten vahvistamista.

Libre ei ole ollut ikinä mitenkään nautinnollinen juoksutettava koskaan ja näinä vuosina en olekaan sitä juoksuttanut ellei ole ollut viimeinen pakko, kuten nyt. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin päästy herran kanssa yhteisymmärrykseen ympyrällä juoksemisesta. Enää ei kadota joka toinen kierros paikalta ja ollaan oikeasti jopa rentoja ja pyöreitä!

Viikonloppuna olisi kuitenkin suunnitelmissa päästä taas Librenkin selkään ja katsoa, mihin suuntaan herra singahtaa. Peukkuja pystyyn siis! Ollaanko me yksi jalka kerrallaan maassa vai kaikki neljä ilmassa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka