12/01/2016

Kuulumisia Beerbaumlandista

Aika menee ihan tajuttoman nopsaan täällä ja neljä viikkoa on kulunut aivan hujahtamalla! Mutta mitäs tässä ehtisi muutakaan kun liki kaikki päivät kuluvat sujuvasti tallin puolella ja arjen rutiinit ovat alkaneet tulla aikalailla selviksi minullekin tumpelolle.

Olen ehkä vähän huono kertomaan arjestamme, sillä siinä toistuu tavallaan sama rutiini vaikka loppujen lopuksi tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Normaali työpäiväni on kuitenkin ollut klo7-17 ja siinä välissä olen saanut noin kahden tunnin lounaan kahdestatoista eteenpäin.

Tänä aikana olemme etineet kuitenkin muiden hoitajien kanssa tehdä vaikka ja mitä. Thedinghausen on ehtinyt tulla jo aika tutuksi ja olen itsekin uskaltautunut ajamaan täällä pelottavalla Saksan maalla ;) Muutamaan kertaan olemme kesyneet myös Bremeniin asti, joko illallistamaan tai juhlimaan ja viimeisimpänä aivan ihanille joulumarkkinoille! Niin harmi etten ottanut yhtään kuvia sieltä, sillä vaikka minä en olekaan maailman mahtavin jouluihminen niin nuo joulumarkkinat olivat mielestäni mahtavat :)

Pidimme muutama päivä sitten taco-illan joka oli aivan loistava!

Beerbaumlandin maisemia aamupäivällä
Tällä hetkellä on vielä vähän epäselvää tarkoista päivämääristä ja muusta tarkemmin mutta tässä joulukuun aikana olisi tarkoitus pakata kamat kasaan ja suunnata hevosten kanssa Floridaan kilpailemaan kolmeksi-neljäksi kuukaudeksi! Tämä reissu oli siis jo tiedossa ennen kuin lähdin Suomesta mutta en halunnut siitä kertoa kun en ollut vielä mistään varma. Nyt kuitenkin asiat ovat varmistuneet paremmin ja reissu on tosiaan tiedossa!

11/04/2016

Terveisiä Saksasta!

Neljäs työpäivä on jo takanapäin täällä Saksan päässä ja itseasiassa torstaina olin jo niin sekaisin viikonpäivistä, että luulin eläväni keskiviikkoa. Hyvin loistavaa siis ;)

Niille, jotka eivät viime postausta ole ehtineet vielä lukea tai ovat muuten vain vierailemassa blogin puolella niin asun tällä hetkellä Saksassa ja aloitin tällä viikolla työni Meredith Michaels-Beerbaumin tallilla hevosenhoitajana. En työskentele suoraan Meredithille tai Markukselle vaan suoraan sanottuna heillä valmentautuvalle ratsastajalle mutta siis saman katon alla pyörin ja asun heidän hoitajiensa kanssa samassa kämpässä.

Eikö ollutkin loistava kiteytys nuo hymiöt ja emojit?
Päivät täällä ovat kuluneet aika hyvin itseasiassa. Ajattelin itse aika huvittavalla tavalla koko homman ja jännitin oikeastaan enemmänkin sitä, miten tulen pärjäämään ihmisten kanssa kuin itse töiden ja hevosten! *tähän se apinaemoji millä on kädet silmillä* Turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä kaikki talossa asuvat ovat olleet todella mukavia.

Työtkin ovat lähteneet kivasti käyntiin, aina välillä tulee toki mokailtua oikein olan takaa ja kun rutiini ei ole vielä ihan täysillä hallussa mutta kaikki aikanaan. Monta asiaa olen jo oppinut sieltä täältä ja aivan varmasti tulen oppimaan vielä miljoona lisää!

Tätä enempää en nyt saa tältä erää kirjoitetuksi, sillä täytyy vielä saada tehdyksi vähän sitä ja tätä ennen kuin pääsen jatkamaan unten maille. Luksusta kuitenkin että sain vihdoinkin netin toimimaan, sillä ehdin jo olla muutaman päivän ilman sitä! (Nettiaddiktin painajainen!)

10/26/2016

Muutoksia ja muistoja

Viime viikonloppu tuli vietettyä mukavasti hevostelun merkeissä seuraten Helsinki International Horse Showta niin televisiosta kuin paikanpäältäkin. Alunperin suunnitelmana ei ollut mennä itse tapahtumaan vaan tyytyä televisiosta näytettäviin GP ja maailmancup luokkiin mutta muutaman mutkan kautta eksyimmekin itse maailmancup näytöstä katsomaan!

Siellä ne vipeltää tutustuen maailmancup rataan! ;D
Syy, jonka takia mekin lopulta päätimme lähteä Helsinkiin oli että olin sopinut vieväni matkalaukkuni samalla reissulla. Jaa mihin minä nyt muka matkalaukkua mukanani raahasin?

Tässä syksyn aikana on ehtinyt tapahtua enemmän tai vähemmän mutta nyt taidan uskaltaa sen täällä bloginkin puolella julkaista. Asia on nimittäin niin että tämä tyttö pakkaa laukkunsa ja lentää maanantaina 31.lokakuuta Saksaan Meredith Michaels-Beerbaumin tallille hevosenhoitajaksi!

Tämän muutoksen puolesta siis blogikin tulee jonkun verran muuttumaan. Libre ja Edi nimittäin jäävät Suomeen äidin hoiviin vaikka Libre ainakin olisi varmasti egonsa puolesta pärjännyt matkassa ;) Siitä en kuitenkaan osaa luvata mitään, miten aktiivisesti jaksan tai ehdin blogia päivitellä puhumattakaan siitä miten saan esimerkiksi kuvia tai muuta materiaalia postauksiin. Se jää siis täysin nähtäväksi. Blogin pitämistä en kuitenkaan haluaisi kokonaan jättääkään vaikka postaustahti onkin jo nyt vähentynyt ärsyttävänkin paljon.

Muuten! Horse Shown lisäksi viime viikonloppuun mahtui muutakin. Viime perjantaina tuli nimittäin 5 vuotta täyteen Libren kanssa! Aika menee niin nopeasti ettei meinaa edes huomata. Tänä vuonna en ehtinyt valmistella erityistä postausta tätä varten kuten olen ehtinyt aikaisemmin tekemään (2 vuotta & 3 vuotta ) mutta mitä tässä nyt voi enää edes sanoa kuin että kyllä tuo eläin on meidän kaikkien sydämet onnistunut varastamaan ja tuonut niin monia uusi kokemuksia ja elämyksiä ettei olisi ikinä uskonutkaan ♥


10/19/2016

Mun hevosethan osaa hypätä?!

Syyskuukin tuli ja meni ja siinä samalla myös 19v synttärit ja jo jokavuotiseksi ilokseni muodostuneet kirjamessut. Syntymäpäivänäni juhlistimme vain kaverien kesken ja he veivätkin minut yllätyksenä uimaan, joka oli aivan mahtavaa! Aivan älyttömän suuri kiitos siis siitä heille :)

Aika kului myös kirjamessuilla sujuvasti kuun vaihteessa, sillä kävin kääntymässä paikanpäällä oikeastaan joka päivä ja mukaan tarttuikin muutamia kirjoja, vaikkei vielä kaikkia viimevuonna ostettujakaan ole saatu luetuksi. Näin niitä selkeästi kertyy ja kertyy. Olen aina ihmetellyt, miten toisella ystävälläni voi olla niin paljon kirjoja (kaksi isoa kirjahyllyä ei varmaan edes riitä) ja niistäkin varmaan moni vielä lukematta mutta näin niitä on varmaan vain kertynyt kertymistään!

Hevosten puolesta sitten pelloilla ratsastelu on nyt pikkuhiljaa saanut jäädä ja on palattu työskentelemään taas kentälle. Edille peltojakso on tehnyt todella hyvää, sillä kentälle palatessa on ollut ilo huomata miten paljon paremmin ruuna kantaa itsensä ja on saanut lisää voimaa kroppaansa. Toivottavasti tulisi vain hyvä ja luminen talvi niin työskentelyä voisi jatkaa pelloilla!

Taas muutama uudempi kuva Librestä ja kesän kenttäkisoista :) 
Oma kenttämme on niin pieni että hyppääminen ollaan pidetty kuitenkin aika vähäisenä kummankin hevosen kanssa. Muutamaan kertaan kuitenkin on tullut rakennettua joku jumppalinja kentälle ja hypätty jo ihan mielenvirkistykseksi ja molempien hevosten kanssa on kyllä tullut sellaisia elämyksiä että huhhuh!

Viime kerran kun Edin kanssa otin hyppyjä pidin aika maltillisena itse estekorkeuden, noin 110cm korkuisena, mutta enempää ei meinannut edes uskaltaa nostaa jos mieli selässä pysyä! Edi loikkasi nimittäin joka kerta todella innokkaasti ja reippaasti ainuttakaan puomia kolisuttamatta hyviä hyppyjä ja ennen kaikkea niin hyvin irti puomeista että esteiden välissä oli oikein kunnollinen ilmavara.

Myös Libre osasi yllättää kun pari päivää sitten kyhäimme sille pienen jumppalinjan kentälle. Pienillä esteillä sankari ei meinannut alkuun jaksaa edes keskittyä ja vielä 110cm okserilla Libren oli pakko tehdä se perinteinen etupuomin hipaisu vaikka muuten olikin tarkka ja hyppäsi ihan hyvin. Nostimme lopuksi esteen kuitenkin vielä vähän reiluksi 120cm nousuokseriksi ja ajattelin ensimmäisenä että nyt kolautetaan ihan satavarmana etupuomiin. Libre yllätti kuitenkin niin minut kuin äidinkin ja loikkasi aivan älyttömän hienoja hyppyjä nyt okserille. En edes muista koska Libre olisi ollut niin hyvin irti puomeista!


Tämä postaus oli vähän tällainen tylsä kuulumispostaus. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä Edin kanssa taas pitkästä aikaa hyppäämään Maijan treeniin. Katsotaan tuleeko tunnista tuskanhikinen vai hillittömän hauska, en ole osannut vielä itsekään päättää sen puolesta vaikka veikkaan että hikeä tulee taas valumaan kun meidät laitetaan Edin kanssa oikein kunnolla töihin! 

Valmennuspostauksen lisäksi samalla tässä tämän tai seuraavan viikon aikana olisi tarkoitus tulla pieni yllätys, joka tulee vaikuttamaan ihan tänne bloginkin puolelle mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Huomenna torstaina alkaa kuitenkin HIHS eli Helsinki International Horse Show. Viime vuonna en tapahtumassa käynyt ollenkaan vierailemassa mutta tänä vuonna suunnitelmissa olisi sunnuntain päänäytös eli maailmancup. 

Oletteko te menossa tänä vuonna Horse Showhun?

9/27/2016

Suomenratsujen kuninkaalliset ja sänkipellot

Syyskuukin on mennyt aika haipakkaa eteenpäin ja bloggaaminen on todellakin jäänyt taka alalle. Menneen kuukauden aikana ei kuitenkaan ihan hirveästi ole tapahtunut kuin alkukuusta Suomenratsujen Kuninkalliset, joissa pääsin ensimmäistä kertaa itse osallistumaan muutakin kuin vain turistina. Samalla syksy on tehnyt tuloaan ja omat hevoset ovat pääseet rallailemaan sänkipelloille!

Aloitetaan vaikka suokkikunkkareista. Tapahtumassa on tullut vierailtua monena vuotena vain turistina mutta tänä vuonna siihenkin tuli muutos. Jotkut voivat muistaa toukokuulta postauksen, jonka perällä oli kuva pienestä punaisesta suokkiputesta. En silloin ehtinyt kirjoittaa kokonaista postausta tapahtumasta mutta olin päässyt tuolloin esittämään 4-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa pienen ja pippurisen pikkutamma Opp Amarylliksen. Tamma sijoittui tuolloin loppujen lopuksi Ypäjän karsinnoissa neljänneksi ja lunasti paikkansa syksyn finaalissa Suoenratsujen Kuninkaallisissa!

Aune pistää kaiken peliin vaikka kuski mokaileekin ihan kunnolla!

Kaksipäiväisessä finaalissa 4-vuotiaat suomenhevoset esitetään selästä käsin estekokeessa sekä askellajikokeessa ja lopuksi vielä maasta käsin rakennearvostelu. Aloitimme lauantaipäivänä estekokeella, jossa hypätään kolmen yksittisen esteen rata. Ristikko, pysty ja arvosteluesteenä toimiva okseri.

Aune oli kuninkaallisissa ekaa kertaa noin isossa tapahtumassa mutta tamma käyttäytyi kaikesta hulinasta huolimatta tosi hyvin ja reippaasti ja keskittyi hienosti tekemiseen. Itse olisin voinut ratsastaa mielestäni paljon paremmin lauantaina, sillä tein muutamaan otteeseen ihan tyhmiä virheitä eikä Aunen kaikki taidot päässeet tällöin niin hienosti oikeuksiinsa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli askellajikoe, joka esitettiin kolmen ratsukon ryhmissä keskikentällä. Viikonloppuna oli satanut ja keskikenttä ainakin oli osittain aika märkä, hiekkalaatikosta puhumattakaan.Ei auta kuitenkaan valittaa vaan menoksi. Askellajipuoli ei ollut Aunella karsinnoissa niin vahva puoli kuin irtohypytys mutta nyt tamma oli todella kivan tuntuinen ratsastaa koko ajan. Se liikkui hyvässä ja pyöressä muodossa eikä ollut kiireisen oloinen. Rakennearvostelustakin tamma repäisi ihan kivan pisterivistön itselleen.

Lopputuloksissa emme mitään tolkuttoman korkealla olleet mutta olen itse tyytyväinen siihen mitä Aune esitti ja niin oli tamman omistajakin. Ei auta kuin jatkaa treenaamista ja koittaa ensi vuonna uudestaan! Lopullisista tuloksista kiinnostuneille kannattaa käydä kurkkaamassa Hevosopiston sivuilta!


 Sitten mitä omiin hevosiin tulee. Libre ja Edi ovat nautiskelleet sänkipellolla viilettämisetä Kangasalan kisojen jälkeen. Kisoihin tai treeneihin nimittäin ei olla päästy nyt kuukauteen ollenkaan auto-ongelmien vuoksi.

Edille kuitenkin sänkipellolla treenaaminen on tehnyt ihan super hyvää! Pienellä kentällä pyöriminen ison hevosen kanssa on aika haastavaa välillä, joten sänkipellolla on tehnyt tosi hyvää kun on saanut kunnolla suoristettua hevosta ja tilan suhteen ei ole ollut ongelmia. Samalla toki kunnon peltorallia on tullut harrastettua ja Edikin hoksasi homman jujun aika nopsaan ;)

Libre.. No Libre on Libre. Sankari on nyt saanut työkennellä pari päivää vain kentällä kun pellolla ratsastamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Tiedä sitten alkoiko olla jo tylsää kun ei ole saanut esitellä omia taitojaan kaikille vai mikä kun ei meinannut viime viikolla tulla mistään mitään. Joko täysillä eteen tai ylöspäin... Annoin pari päivää niin että Libre sai toimittaa tätiratsun virkaa ennen kuin kiipesin itse selkään kentällä ja voi kun herra oli niin enkeli!  Ei siihen tarvittu näköjään kuin äiti kentän laidalle katsomaan ja kaikki toimii taas. Ota nyt selää tuonkin hevosen ajatusmaailmasta!
Muutama kuva kesän kenttäkilpailuista!
 Kisaviikko ja Kangasala © Mirella Ruotsalainen


Mitenniin se on mennyt lujaa? Jos tää hevonen jotain rakastaa niin tätä hommaa :D  

Loppukauden suunnitelmat ovat tällä hetkellä vähän auki. Saa nähdä ehditäänkö tässä käymään vielä kisoissa ja mitä tehdään. Valmennuksiin ainakin tekee itselläni kovasti mieli mutta auto on nyt ollut siinä suurimpana haasteena. Edi ainakin tarvitsisi nyt kunnon estetreeniä ja Librelle tekisi todella hyvää kouluvalmennus! 

Miten teillä on lähtenyt syksy käyntiin? 

9/01/2016

Elokuu

Kisaviikon jälkeen ei paljoa tapahtunut hevosten kanssa. Edin kanssa jatkettiin ahkerasti jumppaamista ja sileätreeniä ja Libre sai pitää hiukan kevyempä elämää. Vietin myös itse yhden viikon lomalla Italiassa kavereiden kanssa, jolloin hevosia ratsasti äidin lisäksi Taru ja kerran Edin selkään eksyi myös Tarun sisko Tiina!

Reissun aikana ehdimme käväistä tutustumassa Nizzaan, kauniiseen Monacoon sekä Pietra Ligureen.

Loman jälkeen pääsin aikalailla samantien taas arjen makuun kun palasin töihin ja hevoshommiin ja jatkoimme samantien kisaturneetakin Libren kanssa kohtalokkaalle Kangasalle, jossa kilpailtiin viimevuonna ponien ja junioreiden SM kilpailut!

Tänä vuonna ei Kangasalla ollut mitään SM luokkia mutta avoimia luokkia kyllä. Mekin Libren kanssa starttasimme jälleen sen tutun ja turvallisen helpon luokan, jossa sain kunnian pitkästä aikaa startata luokan ensimmäisenä!

Kello siis soimaan klo 4.45 ja reippaasti vain tossua toisen eteen. Kouluerryttelyssä Libre ei ollut aivan niin hyvä kuin olisin halunnut sen olevan. Viime kertainen verryttelysuunnitelma ratsastaa isoa avoa ei toiminut sitten ollenkaan kun Librestä tuli vain kova ja pitkänä juokseva pötkylä, joka ei kuunnellut pidätteitä. Sain siis muuttaa verryttelysuunnitelmaa puolessa välissä verkkaani ja aloin keskittymään vain rentouteen ja pyöreyteen ratsastamalla ympyrällä ensin käynnissä ja sitten ravissa ja vain keinuttelin hevosta puolelta toiselle pehmeästi taivutellen. Ihme ja kumma sain kuin sainkin Libren paljon rennommaksi ja pyöremmäksi!

Onneksi olimme käyneet kouluvalmennuksessa viikolla, jolloin olimme kiinnittäneet huomiota oikeastaan vain pyöreyteen, sillä Kisaviikon koulupapereissa tuomari oli halunnut juuri pyöreyttä enemmän.

Koulurata ratsastettiin  verryttelykentästä kauempana olevalla ulkokentällä. Radan puolella tuntui että Libre lakkasi ravaamasta niin hyvin mitä se oli verryttelyn puolella ravannut. Raviohjelma meni siis omasta mielestäni ihan surkeasti kipitellen. Keskiravi olisi saanut olla paljon tasaisempi alusta loppuun ja pohkeenväistöissä tuntui että hevonen jämähti ihan paikoilleen! Puhumattakaan käynti siirtymästä väistöjen välillä... Töks- käyntiä- töks - ravia... Tuntui että olisin ratsastanut todella tehottomasti koko raviohjelman!

Käynti ei taaskaan ollut meidän vahvuuttamme. Itseasiassa Libre rikkoi käynnin kahteen kertaan. Tästä oli kiva lähteä laukkaohjelmaan! No jos jotain positiivista niin laukkaohjelmassa ratsastin tällä kertaa laukkaa aktiivisemmin. Ensimmäinen kolmikaarinen oli mielestäni kuitenkin vähän huonosti ratsastettu, vaikka videolta katsottuna se näyttikin ihan hyvältä. Siirtymä keskilaukasta harjoituslaukkaan sen sijaan ei ollut kauhean kaunis. Libre vastusteli aika paljon. Toinen laukka onnistui ehkä hiukan paremmin vaikka keskilaukassa Libre ampaisi muutaman askeleen niin että huh vain. Sen jälkeen oli pakko laittaa jarrua päälle että pysytään aidoissa vielä!

Lopputervehdyksen jälkeen meinasin vain että huhhuh, varmaan 59%. Loppujen lopuksi ylsimme tällä radalla jopa 65%! Olin kyllä aika pyörällä päästäni kun prosentit näin. Vaikka myönettäkööt että ei se rata nyt niin kamalan näköinen videolta katsottuna ole.



Rataestekokeessa pääsimme verestämään muistoja, sillä rata oli oikeastaan aikalailla sama kuin viimevuonna junnujen SM kisoissa! Muutama este taisi olla eri paikassa mutta kaava muutoin oli tismalleen sama.

Libre oli jo verryttelyssä aivan älyttömän hyvin menossa, varovainen ja rento. Ei siis samanlaista episodia kuin viimevuonna kun ei meinattu päästä yli verkkaokserista ollenkaan -.-' Sama hyvä meno jatkui radalla ja saimme korjattua hienosti viimevuoden mokan kolmosokserilla ja pääsimme siitä yli puhtaasti ja lentämällä! Virheeksemme kostautui kuitenkin seiskapysty, jolle oli pitkä matka sarjalta. Jäin vain laukkaamaan kevyessä istunnassa ja esteelle tullessa tajusin että nyt jäädään kauas. Libre oli kuitenkin ollut tosi varovinen koko ajan, joten uskalsin ratkaista eteen pystylle, jolloin saimme takajaloilla hipaistua puomin mukaamme...

Lopputulokseksemme jäikin tuo  4vp kun hyppäsimme vielä vikat kaksi estettä puhtaasti. Ärsyttävä moka jonka voin laittaa vain omaan piikkiini, Libre oli nimittäin hieno koko radan!


Samalla tämä tarkoitti tietysti että pääsimme starttaamaan maastoon! Ja kaiken lisäksi vielä hyvistä asemista, sillä taisimme tuolloin olla varmaan sijalla 7 tai 8 kun luokassa sijoittui 5.

Maastorata näytti mielestäni ihan kivalta. Siinä oli aika paljon kääntämistä ja kiemurtelua alkuradasta mutta esimerkiksi vesitehtävä oli pidetty suht simppelinä ja mukavana. Mukana radassa oli tottakai taas viimevuonna kohtaloksemme koitunut coffin, joka olikin ainut este, jolle ajattelin että saan oikeasti olla tarkkana.

Ensimmäisenä lähtijänä koulussa, lähdin myös maastonkin ensimmäisenä. Kangasalla oli lauantaina aikamoinen myrsky, joten tuulta riitti ja paljoa ei kyllä kuulut muuta kuin tuulen huminaa korvissa. Libre ei kuitenkaan välittänyt tuulisesta säästä vaan hyppäsi ja laukkasi maaston verryttelyssä reippaasti ja kiltisti. Verkassa oli aika huonosti mitään helpon kokoisia esteitä. Suurin osa oli harrasteen ja tuttarin korkuisia, joten hypeltiin sitten vain niitä ja koitettiin saada hyvää fiilistä päälle.

Maasto alkoi siten, että se kiersi itse verkka-alueen ulko kautta ja samalla pellolla oli ensimmäiset kolme estettä. Libre oli koko ajan tosi chill, rauhallinen ja tarkkaavainen. Kun vaihdoimme toiselle pellolle, jossa oli trakehner ja valkoisista laatikoista rakennettu linja oli Libre ensin vähän täh kun yhtäkkiä olikin paljon ihmisiä. Kuitenkin esteet menivät tosi sujuvasti, vaikka itse ratsastinkin aika vahvasti trakehnerille.



Tämän jälkeen jatkettiin kohti vesiestettä, jonka Libre suoritti tosi kivasti. Libre hyppää aina vettä tosi hyvin ja niin oli tälläkin kertaa eikä edes ankkaeste pelottanut! Tästä jatkettiin ylöshypylle ja siitä rauniopuiston läpi sänkipellolle.

Sänkipellolla oli ensin pitkän laukan päässä vino linja, jonka ensimmäiselle osalle nypin taitavasti pohjaan, jonka jälkeen sain ratsastaa jalalla kohti toisen osan kulmaestettä. Tästä jatkettiin kohti seuraavaa kulmaestettä ja sitten toiseksi viimeisenä mölöttävälle coffinille. Libre tuli esteelle ihan hyvin mutta teki taas saman kuin Ypäjällä ja pysähtyi. Kävelin sitten esteen eteen ja näytin sitä sille, jonka jälkeen otin ravilla uuden lähestymisen ja pienellä kannustuksella pääsimme taas kamalasta coffinista yli! Siinä fiiliksessä meni viimeinenkin este sujuen yli!

Maaston jälkeen oli tosi hyvä fiilis! Ja kiellosta huolimatta kuitenkin kävi tällä kertaa niin että sijoituimmekin vielä luokassa! Tässä kohtaa vasta olinkin hämilläni, sillä emme ole vielä kertaakaan sijoittuneet helpossa. Nyt sitten näköjään oli aika sillekin ja vielä Kangasalla. Päädyimme lopulta siis viidennelle sijalle kun luokassa palkittiin se viisi ratsukkoa. Kerrankin siis näin eikä niin että viidestä palkitusta meikäläinen on joko kuudes tai seitsemäs.

8/09/2016

Ypäjän kisaviikko 2016

Ypäjän kisaviikko on kuulunut midän kisakalenteriimme ainakin viimeiset kolme kautta ja niin se kuului tänäkin vuonna kun kenttäkilpailuiden puolelle oli lisätty tänä vuonna harrasteen ja tutustumisluokan lisäksi myös helppo luokka! Samalla kisaviikolla ratsastettiin myös suomenhevosten ja junioreiden SM kilpailut samalla tasolla (suokkien vaativa & helppo).

Muiden luokkien kouluosuudet ratsastettiin juhlakentällä mutta avoin helppo suoritti hiekkalaatikossa. Alkukaudesta teimme siellä kaikkea muuta kuin onnistuneen suorituksen kun Libre jäi vain pomppimaan ja hyppimään. Nyt siis tavoite oli pysyä neljällä jalalla..

Olimme käyneet kisoja edeltävänä päivänä kouluvalmennuksessa, jossa kokeilimme uutta verryttelytapaa ja kävimme vielä läpi koulurataa. Verryttelytyyli osoittautui ainakin omasta mielestäni todella hyväksi, sillä Libre ravasi varmaan ensimmäistä kertaa ikinä radalla näin hyvin ja irtonaisesti (älkää kuitenkaan odottako mitään Totilasta tai Valegroa kun katsotte videon radasta. Libren sievästi se silti vielä ravaa!). Tämän ansiosta onnistuin tekemään varmaan parhaimpia raviohjelmia, mitä olemme aikoihin suorittaneet vaikka keskiravi nousi vähän turhalle loppua kohden ja pohkeenväistöt eivät olleet parhainta esitystämme, mutta perusravi mitä Libre esitti, oli hyvää ja rentoa.

Käyntiosuus ei ole ollut aikaisemminkaan meidän parhauttamme ja niin oli tälläkin kertaa. Libre ei oikein malttanut kävellä ja rikkoi kerran käynnin, jonka jälkeen meinasi rikkoa toisenkin kerran. Tästä ei tunnetusti pisteitä pahemmin ropissut.

Tässä kouluohjelmassa laukkaohjelmassa on mielenkiintoinen kolmikaarinen, joka ratsastetaan 5m keskihalkaisijan molemmin puolin. Suomeksi sanottuna siis mitä. Viimeksi taisin ohjelman ratsastaa junnujen SM kisoissa ja silloin koko kuvio meni ihan pipariksi. Nyt olimme kuitenkin käyneet sitä läpi valmennuksessa ja sain oikeastan aika hyvälläkin ajatuksella ratsastettua kuvion! Kehitystä! Kun itse kuvio onnistui niin olisin sitten saanut ratsastaa ainakin vasemmassa laukassa liikettä paljon aktiivisemmaksi.

Näistä kaikista viilauksista huolimatta olin kuitenkin aika tyytyväinen koulurataan, josta keräsimme lopulta yhteens reilut 62%. Sanotaanko että olisin odottanut hiukan enemmän mutta hiljaa hyvä tulee. Joku kaunis päivä mekin ratsastamme vielä sen 65% koulusta heittämällä!


Tämän jälkeen olikin taukoa jonkun verran ennen estekoetta, joka ratsastettiin derbykentällä. Rata oli aika mukavan oloinen. Siinä olikohtia, joissa sai olla tarkkana mutta en osannut alkaa jännittää rataa sen tehtävien puolesta. Ja vaikka rata olikin nurmella, oli verryttely silti estekentän hiekalla. Verkan puolella Libre hyppäsi tosi kivan ja tarkan oloisesti niin kaukaa kuin läheltäkin. Pääsin siis lähtemään hyvällä fiiliksellä radalle.

Vaikka fiilis olikin hyvä verkan jälkeen ei tulos ollut niin silmiä hivelevä. Ykköseste oli radan toisessa päässä ja Libre alkoi jännittyä ja vähän jarraamaan lähestymisessä, joten ärähdin sille vähän jo ennen lähtölinjaa. Tästä päästiin seuraavaan ääripäähän eli juostiin pohjaan ja puomit kintuille. Tästä huolimatta pääsin jatkamaan kuitenkin ihan hyvin vaikka aloinkin vähän nyppiä seuraavalle esteelle. Tästä pääsin sitten jo paremmin rytmiin ja aloin saada parempaa ratsastusta ja parempia paikkoja. Libre sen sijaan hipoi etujaloilla mukaan seuraavista kolmesta okserista etupuomit.. Näin ollen keräsimme hurjat 16 virhepistettä esteradalta. Aika masentavaa kun ajattelee, miten hiton hyvin Libre on tämän kauden hypännyt!

Väliin yksi maastoestekuvakin ;)
Syyksi pohdin kuitenkin että olin jättänyt satulan välistä pois geelin, jota normaalisti käytän nostaakseni satulaa paremmin edestä sillä penkki on mielestäni hitusen leveä edestä Librelle. Geelin kanssa tätä ongelmaa ei ole, joten tällä ollaan menty. Nyt kuitenkin tyhmänä olin jättänyt sen kotiin vaikka ajattelin satuloidessa että olisiko se kannattanut ottaa mukaan. Todennäköisesti olisi. Enpähän tee samaa virhettä enää toista kertaa!

Mietiskelin pitkään, viitsinkö edes julkaista koko keilarataa mutta menkööt. Ei aina voi mennä niin hienosti ja kauniisti, välillä tulee niitä puomejakin! Toisilla niitä tulee yksi ja toisilla neljä ;)


Kisaviikko oli jakanut SM luokat ja helpon kaksipäiäiseksi kilpailuksi, joten lähdimme seuravana päivänä uudestaan ajelemaan kohti Ypäjää. Maastorata oli mielestäni rakennettu aika isoksi ja se oli täynnä tehtäviä! Maastorata kuvina Green eventerin Jennin kuvaamana. Opistolla oli vielä maalattu aika paljn esteitä ja rakennettu mm. uusi kulmaeste, joka ei näköjään ole ollut kuvausten aikana paikalla. Tämä toi hauskasti väriä rataan ja omanlaista haastettakin.

 Itse haastavimmiksi tehtäviksi ajattelin nelos- ja vitosmökit, koska sarja oli aika alkuvaiheessa rataa ja tutut keltaiset puolikaaret olivatkin vaihtaneet väriään! Seitsemäs este (mökki vedestä) oli myös omasta mielestäni tarkka tehtävä, sillä isolle mökille ei saanut tuupata mutta sille piti kuitenkin ratsastaa vedestä. Tämän lisäksi pohdin kuvista pois jäänyttä kulmaa ja veden jälkeen tullutta coffinia. Hauskana yllätyksenä pidin myös että normaalisti yhden tähden esteisiin kuuluva keltainen mökki(este 16) oli nyt jo helpossa mukana! Aika paljon siis hommaa ja pohdittavaa yhdellä radalla.

Vesipeto isolla vedellä! Kaikki kuvat ©Jenni Santanen

Maastoverkassa ei ollut oikeastaan mitään huonoa. Libre eteni koko ajan tosi hyvin ja innokkaasti.  Laukkasi hyvää ja isoa laukkaa ja se imi esteille hyvällä tuntumalla. Ainoa este, jolle napattiin yksi kielto oli kapea este, jolle en rtsastanut ensimmäisellä kerralla ollenkaan ajatuksella. Yhden kiellon jälkeen aloin kuitenkin ratsastamaan paljon paremmin ja sen jälkeen tuntui että kaikki paikat osuivat ja hypyt vain paranivat ja paranivat koko ajan.




Ja arvatkaahan mitä? Libre teki ihan älyttömän hienon maaston! Harmi, ettei äiti ottanut tällä kertaa videolle maastosta mitään pätkää, mutta Libre oli heti ykkösesteestä tosi menossa ja haki esteelle. Ei pientäkään epäröintiä vaan isoa ja vahvaa laukkaa eteenpäin! Puolikaaret mentiin ihan kuin vettä vaan ja ensimmäiselle vedelle sain oikein jarrutella että ei oltaisi hypätty ihan pommilla veteen. Veden jälkeen tuli pienen laukan jälkeen uusi kulma, jolle yritin vähän ottaa kiinni että pääsen ratsastamaan jalalla esteelle. Libre hoiti homman eikä epäröinut askeltakaan.

Ison veden ensimmäiselle veneelle tuli pientä kiemurtelua jostain syystä mutta olin itse kerrankin tarkkana ja pääsimme sujuvasti veteen. Veden jälkeen kuitenkin coffinille Libre heitti liinat kiinni. Sain kuitenkin tilanteen nopsaan ohi ja päästiin coffinista yli. Tämän jälkeen enää vain tarkasti alamäkeen mökille ja valkoisille kapeille esteille, jonka jälkeen kaksi viimeistä meinikin jo helposti liidellen!

Pelottava mökki veteen, jolle kiemurreltiin vähäsen
Olin maaston jälkeen niin tyytyväinen! Ajattelin etukäteen että nyt saa ratsastaa tarkasti mutta oikeastaan tekeminen tuntui tosi helpolta ja mukavalta. Peruslaukkaa voisi ehkä näin helpon maastoradalla vielä vähän hillitä, sillä tulimme helposti ainakin 10 sekuntia alle ihanneajan, vaikka pysähdyimmekin välissä. Kiellostakin huolimatta olen tyytyväinen että pääsimme kuitenkin coffinin yli aika helpolla, sillä esim viimevuonna Kangasala jäi leikki coffinille ja samoin kävi myös Keravalla alkukesästä. Sen jälkeen kävimme kuitenkin treenaamassa ja mielestäni tämä on jo aika hyvää kehitystä. Tästä on hyvä jatkaa taas treenejä!

Muita luokkia emme lähteneet kisaviikolle hyppäämään vaikka mieli olisi vähän tehnytkin. Oliko joku lukijoista kisaviikolla kisaamassa tai seuraamassa?

7/26/2016

Uusi valmentaja ja kisoja

Maijan ollessa äitiyslomalla meillä on jäänyt estetreenien määrä vähän vähäiselle. Tähän kuitenkin tuli muutos pari viikkoa sitten kun suuntasimme Edin kanssa Pinja Immosen treeniin.

Pinja on meille valmentajana aivan uusi tuttavuus ja mielestäni välillä onkin ihan hyvä saada uuden valmentajan mielipide, varsinkin kun Edin kanssa on tehty niin paljon töitä suurimmaksi osaksi Maijan silmän alla. Näin ollen siis uuden valmentajan näkemys oli mielenkiintoista kuulla ihan senkin kannalta että näkeekö Pinja Edissä jotain kehitetävää, jota Maija ei ole huomannut.

Verryttelin itsenäisesti, jonka jälkeen aloitimme käyntipuomeilla, jonka jälkeen jatkoimme vielä puomityötä ravissa ja laukassa. Pinja kiinnitti paljon huomiota hevosen pyöreyteen ja oikein liikkumiseen sekä puomeille oikein tulemiseen. Aloin itse nimittäin helposti ottamaan puomeille pikkuaskelta kun en tullut paikkaani. Tähän neuvoksi sain tulla enemmän sisätietä puomeille.

Puomeilta jatkoimme hyppäämään pystyä, jossa oli mukana apupuomit. Edi hyppäsi koko ajan ihan okei hyppyjä ja Pinja rupesi korjaamaan omaa asentoani. Rennompi käsi esteelle lähestyessä sekä esteen päällä saan keskittyä jatkossa paremmin myötäämiseen ja yläkroppaani, joka lähtee helposti liikaa eteen hypyissä.

Jatkoimme pystyltä hyppäämään kahta okseria, jotka olivat lävistäjillä. Ensimmäisen okserin edessä oli kasteluaitteen jäljiltä vesilammikko, jota Edi kyttäsi vähän ja lähestyminen okserille oli hyvin kiemurteleva kun sain laittaa painetta hevoseen. Uudemman kerran tullessani Pinja halusi parempaa laukkaa ja nimenomaan oikeasti parempaa laukkaa! Ei siis mitään reippaampaa vauhtia vaan aktiivisempaa ja voimakkaampaa, sillä Edi jää helposti sellaiseen haavemaailmaan josta se pitää herättää.

Pikkuhiljaa lähdimme lisäämään esteitä rataan ja lopuksi hyppäsimmekin pienen radan abut 100-110 korkeudella. Edi suoritti taas oikein reippaasti ja sain itse vielä lisää vinkkejä omaan käteeni. Jatkossa saan keskittyä hypätessä olemaan vakaampi ja rennompi kädestäni, etenkin oikeaan kierrokseen nimittäin jään helposti tekemään liikaa kädellä, jolloin keskittyminen menee enemmän hevosellakin käteeni eikä esteisiin.

Pikaselostuksesta tulikin näköjään kaikkea muuta kuin pikainen! Pinjan treenistä jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis ja koitammekin käydä jatkossakin ehkä hänen opissaan.Kävimme kuitenkin viime viikolla Kaarinan Kenttäratsastajien 1-tason estekisoissa hyppäämässä Edin kanssa 110 luokan.

Edi oli aika jännittynyt koko ajan verkassa ja ensimmäisellä verkkahypyllä sankari ampaisikin  esteelle kuin ohjus. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa saatiin hommaa pelittämään vaikka ihan kaikista täydellisintä fiilistä ei verkassa aikaan saatukaan.

Radan puolella sitten aloitin taitavasti vetämällä taaksepäin ensimmäiset kaksi estettä. Ykköselle tulimme vain vähän tyveen mutta kakkoselta tuli jo puomi. Tästä heräsin vähän ja lähdin toiseen ääripäähän eli ratsastin eteenpäin kaarevalla linjalla kolmoselle. Edi oli todella terävänä ja kun vähän käytin jalkaa lähti hevonen melkein kuin ohjus! Nelospystylle rytmi oli vieläkin vähän sekaisin mutta tästä se sitten alkoi parantua. Sarjalle jäin kädellä vastaan liikaa mutta Edi hoiti kiltisti ja viimeiset kaksi estettäkin selvittiin maaliin asti puhtaasti.

Tulokseski jäi neljä virhepistettä, joka riitti siinä vaiheessa luokkaa jopa johtopaikkaan! Luokassa tuli kuitenkin yksi tuplanolla, joten putosimme kakkosiksi. Kaikesta sähläämisestä huolimatta olen ihan tyytyväinen Ediin ja rataan. Alkuradasta olisi tarvinnut vain parempaa rytmiä niin olisi vältytty todennäköisesti puomiltakin.
Olemme myös pässeet eroon pelhameista Edin kanssa hypätessä! Aika hienoa että homma pelittää nyt nivelillä! :)

Edin lisäksi Librekin kävi vielä kisoissa Kemiössä hyppäämässä aluederbyluokan. Ajattelin jo meneväni pitkästä aikaa kisoihin sillä fiiliksellä että nyt voitetaan, mutta aina ei mene kuin suunnitelmissa! Libre oli ihan intopiukeana ja reagoi ihan kaikkeen ympäristössä verryttelyn puolella, imi esteille tosi vahvasti ja radan puolella rakas pieni kenttähevoseni järkyttyikin maastoestettä. Näin ollen ihan hyvänkin tuntuisen alkuradan jälkeen otimme yhden järkyttyneen kiellon ja sen jälkeen pari puomia omasta mokastani. 

Jumping Kemiön Aluederby vuonna 2012 ♥

Radan jälkeen ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa mutta aina ei näköjään mene kuin strömsössa. Ei ainakaan kun on Libre kyseessä! Ei auta kuitenkaan kuin jatkaa eteenpäin. Seuraavana edessä olisi kisaviikko, jonne lähdemme Libren kanssa starttaamaan avointa helppoa.

7/08/2016

Hoitaja Finnderbyssä, kisaaja Metsämäessä

Keravan kisoista pitäisi vielä kirjoittaa loppuun postaus  ja tässä välissä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista muutakin että ihan hävettää, etten ole saanut itsestäni irti tulla niistä tänne kirjoittamaan vaikka periaatteessa aikaakin olisi ollut. Olen käyttänyt sen vain kaikkeen muuhun. Nyt kuitenkin tämä postaus ei kerro minun laiskuudestani blogin puolella vaan ajattelin tulla kertomaan teille viime viikonlopustani, joka taittui vaihteeksi kisahoitajan roolissa Finnderbyssä sekä kisaajan roolissa Metsämäki Horse Showssa, jolloin Edikin pääsi taas pitkästä aikaa kilpailemaan!

Kuvien puolesta tästä postauksesta tulee aika köyhä, sillä otin suurimman osan kuvista Snapchattiin ja en tietenkään tajunnut niitä sieltä tallentaa puhelimeeni! Instagramiin päivittämäni kuvani kuitenkin saan teille näytille, kun halusin koittaa leikkiä taiteellista kuvaajaa ;)

Yritin siis tosiaan olla taiteellinen ja ottaa hienon kuvan.
Olisi niitä varmaan huonompiakin kohteita ollut kuin tämä kyltti?

Olin siis Hankkija Finnderbyssä hevosenhoitajana ja apukätenä Tarulle, joka starttasi ensimmäistä vaativa B -luokkaansa. Sanotaanko että oli aivan järkyttävää katsoa toisen ratoja kun jännitin välillä aivan hirveästi toisen puolesta! On paljon helpompaa olla siellä itse tekemässä kuin katsomassa!

Koulu- ja rataestekokeet olivat perjantaina, jolloin ajoimme äidin kanssa aamusta aikaisin Ypäjälle. Tarun koulun jälkeen ehdimme sitten hetken aikaa kierrellä kojuja ja mukaan tarttui muutamia ostoksiakin ennen kuin jatkoimme syömään  ja valmistautumaan rataestekokeeseen. Rataesteet hypättiin hiukan sivummassa kaikelta muulta kisahälinältä estekentällä.

Vaativassa B:ssä ratsastetaan Helppo A tasoinen kouluohjelma, kuten Helpossakin, ja rataesteet ovat 115cm korkuisia. Samalla Finnderbyssä ratsastettiin nuorten SM-kisat, jotka siis jäivät meiltä Libren kanssa tänä vuonna väliin. Sen sijaan autoin Tarua verkassa ja mm. nostelin puomeja. 

Radan aikana pääsin taas jännittämään ihan hillittömästi kentän laidalle. Taisin jännittää rataesteitä enemmän kuin koulu- tai maastokokeita yhteensä! Ratsukko taisteli kuitenkin hienon radan ilman ainuttakaan puomia! 

Seuraavana päivänä meno sitten jatkui maastotokeella. Maasto oli mielestäni aika kiva ja samantapainen kuin viimevuoden nuorten SM maasto oli. Green eventer -blogin Jenni kävi taas kuvaamassa kaikki yhden tähden sekä kahden tähden esteet, jotka pääsee näkemään täältä. Pidin itse haastavimpina tehtävinä derby kentän kulmaa (este 7), pellolla ollutta mökkiä ja kulmaa (esteet 14 ja 15) sekä vesitehtävää (19ABC)

Olimme verkassa mukana auttamassa Tarua, jolloin näimme myös radan ensimmäisen esteen. Olin päättänyt että haluan nähdä derby kentän kulman sekä pellolla olevan mökkilinjan sekä coffinin (kuvissa 17ABC), joten heti lähdön jälkeen sain karauttaa juoksuun ja ehdinkin nähdä hyvin derbykentän hypyt, jonka jälkeen sain samantien jatkaa koulukenttien välistä toiseen päähän että ehdin nähdä loput haluamani esteet. Mahtoi jotkut ihmiset hämmästellä kun juoksimme siellä kuin viimeistä päivää nähdäksemme mahdollisimman paljon! 

Ratsukko teki hienon maaston ja maaston jälkeen huolsimme vielä hevosen ja pakkailimme tavarat kasaan ennen kotiin lähtöä. 

Sunnuntaina ei vielä kuitenkaan alkanut meikäläisen lepo vaan urakka jatkui Metsämäessä, jossa Edi pääsi taas jatkamaan kisaamista. Viime kerrasta onkin ehtinyt kulua jo hyvä tovi! 

Alkuun poikaa pelotti melkein kaikki mutta tekemällä saatiin sekin rentoutumaan. Hyppäsimme luokat 100 ja 110, joka osoittautui osittain pieneksi virheeksi, sillä metrin esteet eivät olleet Edille mitenkään suuremmin hypättävän kokoisia vaan sankari lompsutteli maaliin kolmen puomin kanssa perusradalta. Oli vain niin paljon kivempaa katsella maisemia kuin nostella tassuja. 

Tämä nostikin fiilistä seuraavaan luokkaan, joka oli jokeri-arvostelulla. Itselleni uusi arvostelu mutta siinähän se selvisi kun teki. Saimme siis suunnitella itse ratamme ja esteistä kerättin pisteitä. Pudotetusta esteestä ei tullut pisteitä ja jokaisen saa hypätä kahteen kertaan. Mukana oli myös 200 pisteen jokeri este. Suunnittelin oman ratani aika simppeliksi. Halusin vain päästä hyvään rytmiin ja saada sellaisen fiiliksen että homma toimii. Luvassa ei siis ollut pitään järisyttäviä teitä ja kovimpien pisteiden metsästystä. 

Aloitinkin radan helpolla 40 pisteen pystyllä, jolta jatkoin sitten 80 pisteen pystylle sujuvalla tiellä. Tästä saman tapainen kaarre 60 pisteen okserille ja pitkä lähestyminen 70 pisteen pystylle, joka putosi. Tiesin oikeastaan että olisi ollut fiksumpi jatkaa esteen ohi ja hypätä 120 pisteen pysty sen takaa ja skipata tämä pätkä suunnitelmasta, mutta se ajatus taisikin olla se jonka vuoksi en ratsastanut tätä pystyä loppuun asti. Samalla räpelsimme vielä yhden 50 pisteen okserin alas, jonka jälkeen sain pakan taas kokoon ja selvitimme 120 pisteen pystyn, 100 pisteen sianselän sekä 80 pisteen pystyn puhtaasti. Tämän jälkeen suunnitelma olisi ollut ottaa 200 pisteen jokeri mutta olimme tulleet viimeisen linjan vähän turhan lujaa, joten halusin mieluummin ottaa kaarteessa paremmin tasapainon ja tulla viereisen pystyn kuin tulla huonossa tasapainossa kaarteesta vipottaen jokerille. Tässä kohtaa saimmekin jo äänimerkin ja esteen jälkeen kaarsin maalilinjan yli. 

Pistesaldoksemme kertyi 480 pistettä, joka oli kaukana kärjestä mutta olin itse tyytyväinen. Kaksi puomia oli mielestäni ihan okei kun lopun rataa Edi oli tuntunut hyvältä ja keskittyneeltä hommaan. Kyllä me tästä vielä noustaan ja uskallan todennäköisesti vielä uudestaankin osallistua samanlaiseen arvosteluun ja koittaa vaikka suunnitella hiukan pisterikkaamman radan ;) 

Nyt ei ole edes videoita radoista kun unohdimme kameran kotiin, joten materiaali jäi todella käpyseksi. Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa niin kisoissa oli kuvaamassa Henskun kuvagalleria, jos tahtoo nähdä kuvia kisoista.

6/19/2016

Ratsastusta simulaattorilla

Niinkin mielenkiintoinen laite kuin ratsastussimulaattori on tullut tutuksi Suomessakin jo viimeisten vuosien aikana. Samalla tavalla tämä Simo simulaattori on tullut minullekin tutuksi, sillä olen ehtinyt simulaattoria testaamaan jo hurjat kolme kertaa! 

Ratsastussimulaattori on siis nimensäkin mukainen simulaattori, jolla pääsee tutkimaan omaa ratsastustaan sekä etenkin omaa istuntaansa ja painopisteitä hevosen selässä. Simulaattori olikin muotoiltu hevosen malliseksi ja sen kyytiin istuttiin tavalliseen koulusatulaan ja napattiin ohjat käteen ja ei kun menoksi. 

Simuulaattoriaika on about 15 minuuttia ja sen aikana alkuun tutstutaan laitteen liikkeisiin ja korjataan ohjaajan avulla omia istunnan virheitä, jonka jälkeen niitä ohjeita hyödyntäen ratsastetaan läpi testiohjelma, missä käydään läpi käynti, ravi ja molemmat laukat. Testiohjelman aikana ratsastajan ei tarvitse itse keskittyä muuhun kuin istuntaansa ja hevonen suorittaa itse siis siirtymät askellajista toiseen. Testiohjelmasta sitten laite piirtää käyrät, jotka tulostetaan ja annetaan mukaan itselle tarkasteltavaksi. 


 Ensikosketukseni ratsastussimulaattoriin oli vuonna 2013 kun äiti varasi ajan minulle. Tällöin simulaattori oli lähialueella toimivan hevostarvikeliikkeen First Class Horsen tiloissa ja olisi ollut hullua olla hyödyntämättä tätä tilaisuutta! 

Kirjoitin tuolloin aiheesta jopa postauksenkin ja sitä lueskellessani huomaan että olen saanut samantien paljon hyviä vinkkejä istuntaani. Ylemmässä kuvassa taas on kuva silloin mukaan saadusta testiohjelman tuloksesta. Vasemmassa reunassa ylempi laatikko kertoo mielestäni miten istunta heittää sivusuunnassa hevosen selässä, alempi laatikko kertoo painopisteen liikkeen edes takaisin selässä, Rein sensor -tekstin alapuolella on taas ohjien kaava ja sen vieressä jalkojen paineesta kertova.

Vuonna 2013 muistan olleeni aika tyytyväinen tulokseeni. Olen nimittäin aina pyrkinyt olemaan tarkka istunnastani ja tuolloin olin välillä siitä jopa hitusen hysteerinenkin (nykyään olen oppinut keskittymään välillä jopa muuhunkin, hehe.) mutta vieläkin kun katson tuota paperia, voin todeta että olen aika tasaisesti jo silloinkin istunut. Hiukan näytän olevan vasemmalle painunut, joka näkyy siinä että ohjasote on tasaisesti hiukan keskiviivan vasemmalla puolen. Sama vika näkyy myös sivusuunnassa mittaavan kaavan piirroksessa. 


Seuraava kaava on mielestäni seuraavalta vuodelta, eli 2014 jolloin halusin tehdä simulaattoritestin Tampereen hevosmessuilla vähän kuin tarkastaakseni istuntaani ja verratakseni aikaisempaan tulokseen. Muistelisin että tällöin en ollut niin tyytyväinen paperiini mutta näin jälkikäteen kun tutkin tulosta niin en oikein ymmärrä, mitä olen ajatellut. 

Tuolla kerralla en ole selvästikään keskittynyt niin paljoa jalkoihini vaan ennemminkin käsiini ja painopisteeseeni satulassa. Huomaankin kehitystä tuloksessa, nimittäin pinopisteeni on siirtynyt satulassa keskemmälle (vasemmalla puolella oleva pystyssä oleva sarake) ja samalla istuntani oli tullut vakaammaksi sivusuunnan liikkeessä. Sen sijaan painopisteeni oli valunut tämän testin mukaan hiukan taakse, sillä tuo punainen viiva on ns. keskellä satulaa (vaaaktasossa oleva sarake kuvan vasemmassa alanurkassa) niin on oma painopisteeni aika lailla sen takana. Samalla ohjasotteeni on edelleen sen hitusen verran siltikin vasemmalla. 

Näistä huolimatta lappu on omaan silmääni aika siisti suoritus.


Viimeisin kohtaamiseni tämän Simo-simulaattorin kanssa olikin eilen lauantaina eläinlääkärikeskus Hippomedissa. Libre sijoittui Paimion 1-tason kisoissa 110cm luokassa ja siellä oli palkintona lahjakortti simulaattoriin, jonka tottakai halusin hyödyntää! 

Hiukan jännitin, miten minun kävisi, sillä omasta mielestäni kuntoni on tämän vuoden puolella romahtanut aika lailla vaikka olenkin tasaisesti ratsastanut kahta hevosta. Siitä huolimatta muu liikunta ratsastuksen lisäksi on jäänyt vähän turhan vähälle. 

Ilmeisesti oma simulaattoripolleni Edi on kuitenkin pitänyt kuskia edes jonkunlaisessa kunnossa, sillä mielestäni tuotakaan lappua ei kyllä hävetä tarvitse. En taaskaan keskittynyt niinkään jalkoihini vaikka testin käyntiosuudessa ohjaaja neuvoikin minua kokeilemaan ensin painamaan vasemmalla ja sitten oikealla jalalla kuin pohkeenväistöä ratsastaakseni, jotta näkisin niiden vaikutuksen istuntaani. Se siis selittää käynnin aikana olevat pienet heitot istuntaa sivusuunnassa mittaavassa sarakkeessa. 

Ravissa sitten varmaan moni huomaakin miten epätasaiset käteni ovat olleet. Tämä oli aika herättävää nähdä ja ohjeeksi tästä sainkin yksinkertaisesti rentouttaa käsiäni enemmän ihan olkapäistä asti. Haastava ohje, sillä en huomaa jännittäväni käsiäni niin paljoa. Testasin asiaa kuitenkin eilen kun ratsastin vähän aikaa Edillä. Heti kun vähän "ravistelin" olkapäistä asti kättäni ja sitten otin rennosti ohjan tuntumalle oli hevonen heti paljon pehmeämmin ja rennommin kuolaimella hetken aikaa, jonka jälkeen sain rentouttaa kättäni uudestaan. Iso urakka siis edessä saada oma käsi vieläkin vain rennommaksi ja pehmeämmäksi mutta näillä mennään. 

Laukassa taas viiva näyttää aika tasaiselta niin ohjastuntuman kuin satulasensorinkin mukaan ja tästäkös olenkin tyytyväinen. Hieman painopisteeni on laukassa kuitenkin turhan takana, mutta tämäkin paranee loppua kohden kun aloin keskittyä tarkemmin vatsalihaksiini.

Kehiys on kuitenkin mielestäni huomattavissa näiden neljän vuoden sisällä istunnassani. Kädet ovat nyt se seuraava asia, joihin minun on keskityttävä vain paljon paljon paljon enemmän mutta muuten perusistunta ja painopiste satulassa näyttävät ainakin olevan omasta mielestäni aika ok hantissa. 

Ratsastussimulaattori on mielestäni aika onnistunut keksintö päästä tutkimaan omaa istuntaa tarkemmin ja tällainen vertailu on mielestäni myös aika piristävää ja hyvää, sillä huomaan lappuja katsellessani oikeastikin kehitystä istunnassani, vaikka muutamissa kohdissa kyseessä onkin ihan vain pieniä muutoksia. Pienet asiat ja parannukset ovat kuitenkin yllättävän merkittäviä välillä! 

Tulevaisuus näyttää vain, osunko uudestaan testaamaan istuntaani simulaattorin selässä mutta tällä hetkellä koen ainakin jokaisen kerran olleen hyödyllinen itselleni. Oletteko te päässeet koskaan testaamaan ratsastussimulaattoria tai haluaisitteko joskus päästä testaamaan laitetta? Entä mitkä ovat omat mielipiteenne ratsastussimulaattoriin?

6/14/2016

Ylioppilas kameran edessä

Kesäkuun alussa juhlittiin, niin koulujen päättymistä kuin valmistuneita. Itsekin kuuluin jälkimmäisiin nimittäin omista epäilyistänikin huolimatta kyllä sieltä vain ylioppilas aikaiseksi saatiin! Sain jopa eilen aikaiseksi pyytää ystävääni ottamaan ylioppilaskuvat ja tottakai nekin piti ottaa hevosen kanssa, aivan kuten rippikuvatkin aikanaan. Kiitokset Suville kun viitsit tulla kuvaamaan meitä kahta pöllöä!

Reilusta neljästäsadasta kuvasta kauniissa ilta-auringossa sain sitten valittua niin kuvan kiitoskorttiin kuin tänne bloginkin puolelle jaettavaksi. Mukaan mahtui melkeinpä enemmän hauskan epäonnistuneita otoksia, joista oma suosikkini on ainakin toisena tässäkin rivissä oleva kuva.
 


Libreä kiinnosti todella paljon kuvien ottaminen selkeästi ;)


Tämä kuva on jotenkin onnistunut yhteenveto siitä, miten järkeviä me ollaan Libren kanssa!


Nämä kolme kuvaa ovat tosi samanlaisia mutta mun mielestä silti ihan älyttömän ihania Librestä!




Lyösittekö te kuvista omaa suosikkianne?

6/13/2016

Kisavuoristorataa Edin kanssa

Blogissa on ollut paljon Libreä nyt, etenkin kenttäkisojen vuoksi, ja Edi on vähän päässyt ehkä unohtumaan. Ruuna on kuitenkin kiertänyt toukokuun alussa kasan kisoja tässä lähialueella, eli ei ole päässyt Edikään unohtumaan. Maneesista ulos siirryttäessä hevoset voivat olla erilaisia ratsastaa ja näin myös Edinkin kanssa oli.

Pikainen tiivistys Edin pienestä kisaturneesta alkaa helatorstain kisoista Turusta, Artukaisten ratsastuskeskusessa, jossa järjestettiin pienet 2-tason kisat ennen Turun Maljaa. Lähdimme hyppäämään Edin kanssa vain yhden 110cm radan.

Verkassa Edi katseli maailmaa ihan ihmeissään ja suurimmaksi kammotukseksi osoittautui verkkakentän vierellä ollut oja, josta ei meinattu päästä ohi millään. Radan puolella sitten Edi oli jo chillimpi, vaikka kentän keskellä ollut vesihauta olikin ihmettelyn kohteena hetken aikaa. 

Tiivistys koko radasta voisi olla että hirveä katsetavaa. Tai siltä se ainakin tuntui. Kaikki lähti surkeasta lähestymisestä ykkösesteelle, jolle vain ratsastelin ilman mitään paikkaa ja Edi teki oman ratkaisun lähteä kaukaa.

Tästä heräsin vähän ja rupesin itse hätäilemään, joka näkyi juuri oksereilla nimittäin ratsastin niille todella isosti joka kerta. Aloin jahtaamaan esteitä ja jopa kahden askeleen okseri-pysty sarjalle ratsastin ison askeleen vaikka tiesin että Edi tarvitsee välissä tilaa, jolloin sarjan B-osa tulikin alas. Koko radan aikana taisin lähestyä järkevästi vai toiseksi viimeiselle esteelle, jolle otin pidätteen ja päätin odottaa loppuun saakka. Siihen hyppyyn olisi ollut hyvä lopettaa mutta enhän minä pystynyt samalla tavalla ajattelemaan aivoillani viimeisellekään esteelle, jolle otimme taas aivan mahdottoman ison paikan. 



Tällaisen radan jälkeen ei voi todeta muuta kuin että tyhmä ratsastaja. Miksi en tajunnut ottaa hommaa haltuun heti ykkösen jälkeen? Tai vielä parempaa: ykköstä ennen..  Jos olisin aloittanut paremmalla laukalla ja ajatuksella, olisin päässyt ensimmäiselle esteelle paikkaan ja saanut hyvän aloituksen. Tai vaihtoehtoisesti olisin voinut heti ykkösen jälkeen tehdä yhden hyvän pidätteen ja ottaa seuraavalle esteelle ihan uudella ajatuksella, jolla olisin voinut ratsastaa ratani loppuun kunnialla. Mutta ei niin ei. Tekstistä voi varmaan huomata, miten olen ruoskinut itseäni tämän radan jälkeen!

Tästä viisastuneempina ilmoittauduimme samantien Kotimäkeen Kotimäki Jumping Festivalille hyppäämään taas sen 110cm luokan, joka oli päivän viimeinen luokka. Rata oli rakennettu ihan kivaksi. Siinä oli muutama vähän jännä kohta ja ainakin minulle haastavia lähestymisiä, kuten seiska okserille. Samalla rata alkoi hyvin kahdella okserilla, joten pääsin heti kiinni viime kisojen ongelmaan, eli oksereille ratsastamiseen.



Tällä kertaa lähdin radalle, viime kerrasta viisastuneenpana, paljon paremmalla ajatuksella ja rata lähti käyntiin ihan hyvin ykkösesteeltä. Kakkoselle jouduin sitten ratsastamaan vähän eteenpäin päästäkseni paikkaan mutta nyt en jättänyt tätä menoa päälle, jälleen viime radasta oppineena. Sen sijaan meno jäi Edille vähän päälle ja kolmannelle esteelle Edi lähti itse vähän viemään puun väriselle pystylle mutta yllättävästi poika huomasikin nousta edestä eikä ottanut puomia mukaansa.

 Neloselle lähestyessä päätin jo ajoissa että en anna hevosen enää juosta esteelle ja tuntui että toin Edin aivan älyttömän lähelle, vaikka lopulta videosta katsottuna paikka näyttää ihan okei paikalta. (Ehkä jopa enemmän esteratsastajien paikalta kuin kenttäratsastajan paikalta? Hehe. ) Tämän jälkeen rata lähtikin rullaamaan ihan kivasti. Osasin ratsastaa ja odottaa seiska okserille, jonka kohdalla rataa kävellessäni ajattelin olevan tosi hankala pitää pää loppuun saakka kylmänä. Sen jälkeen kahdeksannelle esteelle ei käynytkään niin nättiä tuuria mutta Edi kiipesi kiltisti puomien yli. 

Uusintaan päästyäni olin jo ihan hämmästynyt! Mitä me siellä asti tehtiin? ;D Onnekseni olin vielä kävellyt uusinnankin läpi ja tiesin radan kulun. Huolimaton kävely kostautui kuitenkin viimeisellä linjalla, jonka ensimmäiselle osalle ratsastin aika isosti taas ja jäin vain odottamaan viimeiselle esteelle. Pitkän radan jälkeen Edi olisi kuitenkin selvästi tarvinnut enemmän jalkaa tueksi ja viimeisen esteen paikka oli taas jotain aivan järkyttävää, samalla tavalla kuin perusradallakin, ja saimme sen mukaamme. Harmi, nimittäin tuplanolla olisi ollut jo aika juhlan paikka! 

Ei kuitenkaan haittanut puomikaan, sillä Edi oli päivän ainut joka hyppäsi tiensä uusintaan ja tämä riitti koko luokan voittoon! 

Täytyy varmaan alkaa uskoa ihmeisiin vai? 
Näiden kisojen jälkeen matkamme jatkui Turun Maljaan, jotka eivät menneet kauhean putkeen. Hyppäsimme kaksi 110cm luokkaa ja puomeja sen kun sateli. Mukaan mahtui jopa ykkösesteeltä ohimeno ensimmäisessä luokassa Edin katseltua kentän laidalla olevia estekalustoja sekä vesimattoa. Kauhean iloisesti ei siis näistä kisoista päästy lähtemään ja sen takia en niistä tahdokaan videoita julkaista, koska harmittaa omat huonot ratkaisut radalla. 

Jos kuitenkin jotain positiivista on haettava niin olen oikeasti aika tyytyväinen että pääsimme hyppäämään kaksi rataa, sillä ensimmäisen radan jännittäminen jäi toisella radalla vaikka toisellakin radalla tuli virheitä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa me opitaan ja kehitytään.

Turun kisojen jälkeen onkin tullut pientä taukoa kisoista lakkiaisjuhlien järjestelyjen vuoksi vaikka Edi olisikin kaivannut nyt kyllä tähänkin väliin muutamia kisoja. Sisuunnuin kuitenkin Maljan jälkeen sen verran että päätin ratsastaa Edin ihan kunnolla ja panostinkin yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen puomityöskentelyyn muutamia päiviä, joka auttoi niinkin paljon että pystyin hyppäämään nivelillä about 100-110cm rataa kun kävimme hyppäämässä Edin kanssa treenimielessä rataa. 

Sen jälkeen Edi saikin kevyemmän jakson ja nautiskeli laidunlomaakin hurjat neljä päivää kuun vaihteessa. Nyt ollaan taas työskennelty ja pohdin vieläkin, jatkanko hyppäämistä kisoissa pelhamilla vai otanko rohkeasti nivelen vain käyttöön. Kokeilisin mielelläni myös muitakin kuolaimia Edille mutta on aika haastavaa saada keltään lainaan tai kokeiltavaksi 14.5-15cm pituisia kuolaimia.

Meidän täytyy varmaan alkaa uskoa ihmeisiin Edin voiton myötä vaikka sama linja ei jatkunutkaan Maljassa. Onko teille  tapahtunut saman tapaisia yllätysvoittoja tai -sijoituksia?

5/26/2016

Kenttäkauden avaus!

Vappuna alkoi vihdoin ja viimein se kauan odotettu kenttäkisakausi! Hämeen ratsastajien vappukisat ratsastettiin yhden päivän aikana ja luokkia oli harrasteesta helppoon. Libren kanssa nappasimme samantien härkää sarvista ja starttasimme helpon, vaikka olinkin jo pohtinut aikaisemmin että voisin tehdä yhden tuttarin alkukaudesta. Viime vuoden maastoratoja tutkailtuani halusin kuitenkin startata mieluummin helpon nyt Ypäjällä.

Onni potkaisi kerrankin ja pääsimme starttaamaan suht loppupuolella luokassani, joten lähtökään ei tapahtunut kukonlaulun aikaan. Koulurata ratsastettiin hiekkakentällä ja verryttely oli keskikentällä, jossa oli kaikkien luokkien verryttelyn lisäksi myös maastoesteet jo valmiina maastoverkkaa varten. Meidän verryttelyn aikana tuttari ja harraste olivat jo loppuneet, joten verkassa oli aika hyvin tilaa ja Libre ei ottanut oikeastaan mitään kipinäkään maastoesteistäkään.



Koitin verkata hyvällä fiiliksellä ja saada samanlaisen hyvän draivin päälle mikä meillä oli ollut lauantaina kun ratsastin Libren kotona. Siitä oltiin kuitenkin suhteellisen kaukana, sillä Libre oli käteen ärsyttävän vahva ja sitkeä. Radan puolelle mentäessä ainoa tavoite olikin mennä radalle ja selviytyä siellä. Rata, jonka ratsastimme oli Helppo A:2 2000.

Rata alkoi tosi lupaavasti jo alkutervehdyksellä, jolle Libre vähän vastusteli ja teki pienet loikat tuomarin eteen. Tästä selvittiin ja jatkettiin eteenpäin. Libre tekee ihan mielettömän hienoja keskiraveja nykyään mutta tänään taisin itse lähteä liian kunnianhimoisesti, sillä montaa askelta ei itse ravia tehty kun oltiin jo kahta jalkaa. Ei auttanut kuin ratsastaa eteenpäin ja Libre jatkoikin yllättävän chillisti ja teki ihan hyvät pohkeenväistöt. Videolta ei näy niin hyvin toinen keskiravi, joka onnistui ihan täydellisesti! Tottakai.
Näin hienolle se näyttää kun se onnistuu <3

Raviohjelmasta oikea keskiravi meni siis penkin alle niin olisihan se loogista pissiä oikeaan kierrokseen se keskilaukkakin. Tai ainakin näin me tehtiin Libren kanssa. Libre ei jotenkin kestänyt pätkääkään ulko-ohjan pidätettä vaan nappasi herneen nenäänsä taas. Tästäkin kuitenkin pääsimme jatkamaan yllättävän hyvin vastalaukkaan, jonka jälkeen teimme taas tosi hyvän keskilaukan vasemmalle.



Radan jälkeen otti pähän kuin pientä oravaa, koska meillä oli täydet mahdollisuudet onnistua ja tehd hieno koulurata. Ei auta. Yritä vähemmän, ratsasta paremmin. Jopa valkoisten aitojen sisällä. Tuomari oli kuitenkin antanut tasapuoliesti pisteitä niin että hyvistä kohdista paperissa oli sitä seiskaa ja huonoissa kohdissa sitten nelosta. Tällaisella skaalalla saimme pisteitä, jotka tekivät yhteensä reilun 59% tuloksen.

Estekoe ratsastettiin Haimi-hallissa ja tätä osakoetta jännitin kaikista eniten. Rata oli aika okei. Siinä ei ollut oikeastaan mitään kohtaa joka olisi jättänyt miettimään. Selkeä ja sujuva rata siis. Verryttelyssä Libre oli aika reippaalla fiiliksellä ja hyppäsi kioja hyppyjä vaikka pariin kertaan paikat olivat mitä olivat.


Verryttelimme siis Wanhassa maneesissa ja Haimin puolella kiertelin radan puolella ja koitin pitää pään kylmänä. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat ihan kivasti mutta kolmoselle aloin pidättämään vähän liikaa ja tulimme ihan tyveen pystylle. Jatkoin kuitenkin suunnittelemani neljä laukkaa seuraavalle okserille hyvin.

Tämän jälkeen onnistuin sarjalle aika hyvin ja maltoin odottaa jopa sen jälkeiselle okserille. Odotin hyvin jopa trippelille, joille olen monesti lähtenyt työntämään viimeisillä askelilla! Viimeiselle linjalle ratsastin hiukan eteen pystylle ja viiden laukan väli meinasi jäädä pieneksi mutta senkin selvitimme puhtaasti ja iloisesti maaliin! Yksi puomi ei harmittanut tässä kohtaa läheskään niin paljon kun muu rata oli noin sujuvan, helpon ja rytmikkään näköinen ja tuntuinen. Puhumattakaan että pääsimme maastoon! Jos kuitenkin jotain täytyy kritisoida niin Libre hipaisi suurinpiirtein jokaiella esteellä puomiin. Ihan siis jokaisella tuntui että kuulin sen pienen kolauksen!

Estekokeen jälkeen alkoikin sitten pitkä odotus, sillä oma starttini oli joskus seitsemän jälkeen illalla! Siinä välissä ehdittiin istuskella, syödä ja kävellä maasto läpi muutamaan kertaan. Tällä kertaa maasto oli taas aika kivan oloinen. Siinä oli haastetta mutta kävellessä tuli koko ajan vahvempi fiilis siitä että haluan radan loppuun ratsastaa. Aikanan kun muistan jostain radasta ajatelleeni ettei pääst hengissä maaliin asti! Ehkä siitäkin ajasta on hiukan opittu ja kasvettu, sillä innostuin todella viimeisestä vesitehtävästä, joka oli saman tyylinen kuin viimevuonna Finnderbyssä nuorten SM maaston vesitehtävä. Tuolloin esteinä oli kylläkin risutukki ja kaksi helpon/vaativan mökkiä kun taas meidän vesitehtävämme sisälsi pienen tukin veteen sekä kaksi helpon puolikaarta.

Tässä kuvassa on hauska fiilis! Selvitimme ensimmäisen trakehnerin!
Tukki veteen
Maaston verkassa Libre oli aika hyvällä tuulella. Se ei viipottanut joka suuntaan vaan teki aika kuuliaisesti kaiken, mitä pyysin. Toki tiesin että sama ei tulisi jatkumaan kun mentäisiin lähtöön mutta on hirveän hankala ratsastaa hevosesta ylimääräinen virta ulos tai laukata ja hypätä se tasaisemmaksi kun kaveri on verkassa kuin unelma!

 Arasin oikein kun sanoin että lähdössä hevonen herää henkiin ja nousee 10cm ilmaan, sillä juuri näin tapahtui. Toistaiseksi pystyin vielä kuitenkin huijaamaan Libreä kävelemällä eestaas, joten saimme aika rauhallisen ja sujuvan lähdön mutta pistän sen vielä tauon piikkiin.

Ensimmäiset kolme estettä olivat aika suoralla linjalla keskenään. Ihan kivoja ja simppeleitä esteitä. Ykköselle nypin itse aika lähelle ja kuulin vain kuinka Libre kolautti etukavioita esteen reunaan. Aika herätys heti ekalla esteellä, jonka jälkeen lähdin laukkaamaan paremmin ja kakkosmökki ja kolmonen menivät sujuvasti. Tämän jälkeen oli pieni laukkapätkä, josta päästiin ylöshypylle ja sen jälkeen kapealle esteelle. Tiesin heti että tämä olisi tiukka tehtävä mutta en saanut laukkaa riittävästi kasaan, jolloin Libre ei ehtinyt vain kapealle ilman apuani. Ei hätää ja uusi lähestyminen, jolla osuttiin sujuvasti esteelle ja jatkettiin trakehnereille, joista ensimmäisen LIbre hyppäsi hienosti. Toiselle lähdin vähän työntämään ja tulimme vähän tyveen mutta ei muuta kuin taputusta kaulalle ja laukkaa kohti ensimmäistä vettä!



Pikkuvedellä oli aivan tolkuttomasti vettä, joten sinne oli laitettu merkit etteivät ratsukot menisi liian syvälle veteen. Veden jälkeen taas oli kahdesta pikkuveneestä sarja. Ajattelin että Libre katsoisi edes vedessä olevia merkkejä mutta ei mitään kun hevonen painoi tukka putkella veden läpi ja zoomasi veneille hienosti! Tämän jälkeen jatkui vähän pidempi laukkapätkä ennen seuraavaa estettä, joka oli vihreä laituri, jolle en ikinä koskaan enkä milloinkaan ole osunut. Nyt taisi kerrankin olla peruslaukka  kunnossa(=suoran laukkapätkän jälkeen Libre paineli sydämensä kyllyydestä eli _lujaa_) kun tämä oli vain kiva välieste.

Tästä jatkettiin laitumille ja siellä odottamassa oli keltainen laavu ja pienen laukkapätkän päässä ylämäkeen puolikaari, josta laukattiin laitumilta raviradan vierelle ja hypättiin tukki pienen mäen päällä. Tästä päästiinkin seuraavaksi jännälle vesitehtävälle! Libre ihan innostui kun tajusi että mennään taas vedelle ja hyppäsi a-osan tukin yli pitkälle veteen. Heilahdin itse tosi paljon mutta sain ratsastettua oikealla jalalla silti kohti b-osaa ja selvisimme puolikaaren yli sujuvasti, jonka jälkeen c-osa menikin jo aika leikiten. Tämän jälkeen jäljellä ei ollut kuin katto, joka meni sujuvasti ja maalissa oltiin ja vielä melkein ajassa yhdestä kiellosta huolimatta!









Lippa silmillä tai ei mutta tämä kuva on ihan mahtava mun mielestäni! 
Lopputuloksissa tuoksemme oli -86,9 mikä ei ole kauhean silmiä hivelevä tuloksena mutta olen itse ihan älyttömän tyytyväinen etenkin maastoon ja rataesteisiin. Hienolla maastollaan Libre sai kuitenkin aika paljon anteeksi. Seuraavana suunnitelmissa olisi Keravan kilpailut, jossa olisi suunnitelmissa startata taas helppoa!

Kisoissa oli ihanan paljon kuvaajia paikalla! Mitkä ovat teidän suosikkikuvianne?

5/25/2016

Hullu hevonen

Maija piti ennen vapun kenttäkisoja Ypäjällä vielä maastotreenit ja Librekin pääsi vihdoin ja viimein hyppäämään pitkän tauon jälkeen maastoesteitä! Viimeksi olemme tainneet kunnon maastoesteitä hypätä Kangasalla SM-kisoissa, joten taukoa on ehtinyt väliin tulla.

Pitkästä tauosta huolimatta Libre oli aika chill. Odotin että hevonen olisi tullut ihan hulluksi ja vain juossut jokaikistä tukkia ja puunpätkää kohti hullunkiilto silmissä. Menoa Librellä oli ja se eteni omlla moottorilla, mutta hevoseen pystyi vaikuttamaan siitä huolimatta. Aloitimme tekemällä isolla ympyrällä muutamaa tukkia, ihan vain rytmin saamiseksi ja että saamme hevosia vähän liikkeelle.

Tämän jälkeen jatkoimme hyppäämällä hiekkakentällä ja metsässä pieniä tehtäviä, jotka näkyvät videollakin. Libre oli koko ajan hyvin menossa mutta kuten aikaisemmin mainitsin, pystyin silti vaikuttamaan hevoseen koko ajan. Ihan kuin jotain olisi mennyt perille ja Librekin olisi tajunnut että välillä voi käyttää järkeäkin vaikka onkin kivaa!



Pienempien esteiden jälkeen hyppäsimme vielä hiekkakentällä joitakin isompia esteitä. Itse aloin asettelemaan askelta liikaa tummalle mökille vaikka ihan okei paikkaan tulimmekin ja hyvällä hypyllä mutta vedin itse koko ajan vähän liikaa taaksepäin. Ei auta kuitenkaan enää analysointi vaan täytyy ratsastaa jatkossa paremmin. Sen jälkeen hyppäimme vielä yhden pöydän ja kapean esteen ennen vedelle menoa, jonka Libre hyppäsi todella helposti ja sujuvasti.



Jos Libre oli kiltisti ja kiva hiekkakentällä niin voi apua kun päästiin vesiesteelle! Kerran kun oltiin päästy kahlaamaan veden läpi ja odotettiin omaa vuoroamme hypätä niin ei ollut mitään jakoa. Pystyynhyppyjen saattelemana sain ohjata hullun hevoseni vesiesteelle, josta Libre loiskutteli läpi iloisesti ja ennen kaikkea lujaa.

Hyppäsimme vielä haudan ja sen jälkeen teimme toisenkin vesitehtävän, joka oli samanlainen kuin aikanaan ensimmäisessä helpossamme oli vesitehtävänä. Libre veti ensimmäisellä kerralla tukin yli veteen ihan tolkuttomalla menolla ja jäätävän pitkällä hypyllä. Toisella yrittämällä olimme vähän paremmin hanskassa mutta hitonmoisella menolla Libre silti veteen meni!


Tunnin jälkeen Maija sanoi meille vielä että menisimme ottamaan laukkavedot laitumien välissä olevalle tielle hyvälle pohjalle. Tie on ylämäkeen ja siinä sai päästellä ihan sujuvasti vain menemään niin Librehän nautti siitä täysin siemauksin ja surffasi aivan tolkutonta vauhtia koko pätkän! Otimme vielä toisen kierroksen, joka ei kyllä vauhtia hidastanut paljoa. Libre olisi vielä vetänyt vaikka kolmannen, ellei neljännenkin vedon mutta kotiinkin oli joskus päästävä, joten kaksi kierrosta sai luvan riittää purkamaan hullun akkuja.

Nämä olivat ainoat maastoestetreenit, jotka pääsimme vetämään ennen Ypäjän vappukisoja mutta Libre oli onneksi niin hyvä että pääsimme hyvillä mielin jatkamaan kohti kisoja.