6/13/2016

Kisavuoristorataa Edin kanssa

Blogissa on ollut paljon Libreä nyt, etenkin kenttäkisojen vuoksi, ja Edi on vähän päässyt ehkä unohtumaan. Ruuna on kuitenkin kiertänyt toukokuun alussa kasan kisoja tässä lähialueella, eli ei ole päässyt Edikään unohtumaan. Maneesista ulos siirryttäessä hevoset voivat olla erilaisia ratsastaa ja näin myös Edinkin kanssa oli.

Pikainen tiivistys Edin pienestä kisaturneesta alkaa helatorstain kisoista Turusta, Artukaisten ratsastuskeskusessa, jossa järjestettiin pienet 2-tason kisat ennen Turun Maljaa. Lähdimme hyppäämään Edin kanssa vain yhden 110cm radan.

Verkassa Edi katseli maailmaa ihan ihmeissään ja suurimmaksi kammotukseksi osoittautui verkkakentän vierellä ollut oja, josta ei meinattu päästä ohi millään. Radan puolella sitten Edi oli jo chillimpi, vaikka kentän keskellä ollut vesihauta olikin ihmettelyn kohteena hetken aikaa. 

Tiivistys koko radasta voisi olla että hirveä katsetavaa. Tai siltä se ainakin tuntui. Kaikki lähti surkeasta lähestymisestä ykkösesteelle, jolle vain ratsastelin ilman mitään paikkaa ja Edi teki oman ratkaisun lähteä kaukaa.

Tästä heräsin vähän ja rupesin itse hätäilemään, joka näkyi juuri oksereilla nimittäin ratsastin niille todella isosti joka kerta. Aloin jahtaamaan esteitä ja jopa kahden askeleen okseri-pysty sarjalle ratsastin ison askeleen vaikka tiesin että Edi tarvitsee välissä tilaa, jolloin sarjan B-osa tulikin alas. Koko radan aikana taisin lähestyä järkevästi vai toiseksi viimeiselle esteelle, jolle otin pidätteen ja päätin odottaa loppuun saakka. Siihen hyppyyn olisi ollut hyvä lopettaa mutta enhän minä pystynyt samalla tavalla ajattelemaan aivoillani viimeisellekään esteelle, jolle otimme taas aivan mahdottoman ison paikan. 



Tällaisen radan jälkeen ei voi todeta muuta kuin että tyhmä ratsastaja. Miksi en tajunnut ottaa hommaa haltuun heti ykkösen jälkeen? Tai vielä parempaa: ykköstä ennen..  Jos olisin aloittanut paremmalla laukalla ja ajatuksella, olisin päässyt ensimmäiselle esteelle paikkaan ja saanut hyvän aloituksen. Tai vaihtoehtoisesti olisin voinut heti ykkösen jälkeen tehdä yhden hyvän pidätteen ja ottaa seuraavalle esteelle ihan uudella ajatuksella, jolla olisin voinut ratsastaa ratani loppuun kunnialla. Mutta ei niin ei. Tekstistä voi varmaan huomata, miten olen ruoskinut itseäni tämän radan jälkeen!

Tästä viisastuneempina ilmoittauduimme samantien Kotimäkeen Kotimäki Jumping Festivalille hyppäämään taas sen 110cm luokan, joka oli päivän viimeinen luokka. Rata oli rakennettu ihan kivaksi. Siinä oli muutama vähän jännä kohta ja ainakin minulle haastavia lähestymisiä, kuten seiska okserille. Samalla rata alkoi hyvin kahdella okserilla, joten pääsin heti kiinni viime kisojen ongelmaan, eli oksereille ratsastamiseen.



Tällä kertaa lähdin radalle, viime kerrasta viisastuneenpana, paljon paremmalla ajatuksella ja rata lähti käyntiin ihan hyvin ykkösesteeltä. Kakkoselle jouduin sitten ratsastamaan vähän eteenpäin päästäkseni paikkaan mutta nyt en jättänyt tätä menoa päälle, jälleen viime radasta oppineena. Sen sijaan meno jäi Edille vähän päälle ja kolmannelle esteelle Edi lähti itse vähän viemään puun väriselle pystylle mutta yllättävästi poika huomasikin nousta edestä eikä ottanut puomia mukaansa.

 Neloselle lähestyessä päätin jo ajoissa että en anna hevosen enää juosta esteelle ja tuntui että toin Edin aivan älyttömän lähelle, vaikka lopulta videosta katsottuna paikka näyttää ihan okei paikalta. (Ehkä jopa enemmän esteratsastajien paikalta kuin kenttäratsastajan paikalta? Hehe. ) Tämän jälkeen rata lähtikin rullaamaan ihan kivasti. Osasin ratsastaa ja odottaa seiska okserille, jonka kohdalla rataa kävellessäni ajattelin olevan tosi hankala pitää pää loppuun saakka kylmänä. Sen jälkeen kahdeksannelle esteelle ei käynytkään niin nättiä tuuria mutta Edi kiipesi kiltisti puomien yli. 

Uusintaan päästyäni olin jo ihan hämmästynyt! Mitä me siellä asti tehtiin? ;D Onnekseni olin vielä kävellyt uusinnankin läpi ja tiesin radan kulun. Huolimaton kävely kostautui kuitenkin viimeisellä linjalla, jonka ensimmäiselle osalle ratsastin aika isosti taas ja jäin vain odottamaan viimeiselle esteelle. Pitkän radan jälkeen Edi olisi kuitenkin selvästi tarvinnut enemmän jalkaa tueksi ja viimeisen esteen paikka oli taas jotain aivan järkyttävää, samalla tavalla kuin perusradallakin, ja saimme sen mukaamme. Harmi, nimittäin tuplanolla olisi ollut jo aika juhlan paikka! 

Ei kuitenkaan haittanut puomikaan, sillä Edi oli päivän ainut joka hyppäsi tiensä uusintaan ja tämä riitti koko luokan voittoon! 

Täytyy varmaan alkaa uskoa ihmeisiin vai? 
Näiden kisojen jälkeen matkamme jatkui Turun Maljaan, jotka eivät menneet kauhean putkeen. Hyppäsimme kaksi 110cm luokkaa ja puomeja sen kun sateli. Mukaan mahtui jopa ykkösesteeltä ohimeno ensimmäisessä luokassa Edin katseltua kentän laidalla olevia estekalustoja sekä vesimattoa. Kauhean iloisesti ei siis näistä kisoista päästy lähtemään ja sen takia en niistä tahdokaan videoita julkaista, koska harmittaa omat huonot ratkaisut radalla. 

Jos kuitenkin jotain positiivista on haettava niin olen oikeasti aika tyytyväinen että pääsimme hyppäämään kaksi rataa, sillä ensimmäisen radan jännittäminen jäi toisella radalla vaikka toisellakin radalla tuli virheitä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa me opitaan ja kehitytään.

Turun kisojen jälkeen onkin tullut pientä taukoa kisoista lakkiaisjuhlien järjestelyjen vuoksi vaikka Edi olisikin kaivannut nyt kyllä tähänkin väliin muutamia kisoja. Sisuunnuin kuitenkin Maljan jälkeen sen verran että päätin ratsastaa Edin ihan kunnolla ja panostinkin yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen puomityöskentelyyn muutamia päiviä, joka auttoi niinkin paljon että pystyin hyppäämään nivelillä about 100-110cm rataa kun kävimme hyppäämässä Edin kanssa treenimielessä rataa. 

Sen jälkeen Edi saikin kevyemmän jakson ja nautiskeli laidunlomaakin hurjat neljä päivää kuun vaihteessa. Nyt ollaan taas työskennelty ja pohdin vieläkin, jatkanko hyppäämistä kisoissa pelhamilla vai otanko rohkeasti nivelen vain käyttöön. Kokeilisin mielelläni myös muitakin kuolaimia Edille mutta on aika haastavaa saada keltään lainaan tai kokeiltavaksi 14.5-15cm pituisia kuolaimia.

Meidän täytyy varmaan alkaa uskoa ihmeisiin Edin voiton myötä vaikka sama linja ei jatkunutkaan Maljassa. Onko teille  tapahtunut saman tapaisia yllätysvoittoja tai -sijoituksia?

4 kommenttia:

  1. Onnittelut parista hyvästä radasta! Aina ei voi kaikki radat mennä nappiin, treeniä treeniä ;)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ja sanotaanko että epäonnistumisista/ huonommista suorituksista saattaa monesti oppia enemmän kuin niistä ainaisista onnistumisista :)

      Poista
  2. Eikö teillä ole seurassa ketään suokkien tms omistajia joilta voisit lainata kuolaimia? Niillä monella isommalla on tuon kokoiset kuolaimet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kysäistä vaikka ensimmäisenä ei nyt mieleen tule oikeastaa ketään suokin omistajaa. Kiitos vinkistä!

      Poista

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka