7/26/2016

Uusi valmentaja ja kisoja

Maijan ollessa äitiyslomalla meillä on jäänyt estetreenien määrä vähän vähäiselle. Tähän kuitenkin tuli muutos pari viikkoa sitten kun suuntasimme Edin kanssa Pinja Immosen treeniin.

Pinja on meille valmentajana aivan uusi tuttavuus ja mielestäni välillä onkin ihan hyvä saada uuden valmentajan mielipide, varsinkin kun Edin kanssa on tehty niin paljon töitä suurimmaksi osaksi Maijan silmän alla. Näin ollen siis uuden valmentajan näkemys oli mielenkiintoista kuulla ihan senkin kannalta että näkeekö Pinja Edissä jotain kehitetävää, jota Maija ei ole huomannut.

Verryttelin itsenäisesti, jonka jälkeen aloitimme käyntipuomeilla, jonka jälkeen jatkoimme vielä puomityötä ravissa ja laukassa. Pinja kiinnitti paljon huomiota hevosen pyöreyteen ja oikein liikkumiseen sekä puomeille oikein tulemiseen. Aloin itse nimittäin helposti ottamaan puomeille pikkuaskelta kun en tullut paikkaani. Tähän neuvoksi sain tulla enemmän sisätietä puomeille.

Puomeilta jatkoimme hyppäämään pystyä, jossa oli mukana apupuomit. Edi hyppäsi koko ajan ihan okei hyppyjä ja Pinja rupesi korjaamaan omaa asentoani. Rennompi käsi esteelle lähestyessä sekä esteen päällä saan keskittyä jatkossa paremmin myötäämiseen ja yläkroppaani, joka lähtee helposti liikaa eteen hypyissä.

Jatkoimme pystyltä hyppäämään kahta okseria, jotka olivat lävistäjillä. Ensimmäisen okserin edessä oli kasteluaitteen jäljiltä vesilammikko, jota Edi kyttäsi vähän ja lähestyminen okserille oli hyvin kiemurteleva kun sain laittaa painetta hevoseen. Uudemman kerran tullessani Pinja halusi parempaa laukkaa ja nimenomaan oikeasti parempaa laukkaa! Ei siis mitään reippaampaa vauhtia vaan aktiivisempaa ja voimakkaampaa, sillä Edi jää helposti sellaiseen haavemaailmaan josta se pitää herättää.

Pikkuhiljaa lähdimme lisäämään esteitä rataan ja lopuksi hyppäsimmekin pienen radan abut 100-110 korkeudella. Edi suoritti taas oikein reippaasti ja sain itse vielä lisää vinkkejä omaan käteeni. Jatkossa saan keskittyä hypätessä olemaan vakaampi ja rennompi kädestäni, etenkin oikeaan kierrokseen nimittäin jään helposti tekemään liikaa kädellä, jolloin keskittyminen menee enemmän hevosellakin käteeni eikä esteisiin.

Pikaselostuksesta tulikin näköjään kaikkea muuta kuin pikainen! Pinjan treenistä jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis ja koitammekin käydä jatkossakin ehkä hänen opissaan.Kävimme kuitenkin viime viikolla Kaarinan Kenttäratsastajien 1-tason estekisoissa hyppäämässä Edin kanssa 110 luokan.

Edi oli aika jännittynyt koko ajan verkassa ja ensimmäisellä verkkahypyllä sankari ampaisikin  esteelle kuin ohjus. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa saatiin hommaa pelittämään vaikka ihan kaikista täydellisintä fiilistä ei verkassa aikaan saatukaan.

Radan puolella sitten aloitin taitavasti vetämällä taaksepäin ensimmäiset kaksi estettä. Ykköselle tulimme vain vähän tyveen mutta kakkoselta tuli jo puomi. Tästä heräsin vähän ja lähdin toiseen ääripäähän eli ratsastin eteenpäin kaarevalla linjalla kolmoselle. Edi oli todella terävänä ja kun vähän käytin jalkaa lähti hevonen melkein kuin ohjus! Nelospystylle rytmi oli vieläkin vähän sekaisin mutta tästä se sitten alkoi parantua. Sarjalle jäin kädellä vastaan liikaa mutta Edi hoiti kiltisti ja viimeiset kaksi estettäkin selvittiin maaliin asti puhtaasti.

Tulokseski jäi neljä virhepistettä, joka riitti siinä vaiheessa luokkaa jopa johtopaikkaan! Luokassa tuli kuitenkin yksi tuplanolla, joten putosimme kakkosiksi. Kaikesta sähläämisestä huolimatta olen ihan tyytyväinen Ediin ja rataan. Alkuradasta olisi tarvinnut vain parempaa rytmiä niin olisi vältytty todennäköisesti puomiltakin.
Olemme myös pässeet eroon pelhameista Edin kanssa hypätessä! Aika hienoa että homma pelittää nyt nivelillä! :)

Edin lisäksi Librekin kävi vielä kisoissa Kemiössä hyppäämässä aluederbyluokan. Ajattelin jo meneväni pitkästä aikaa kisoihin sillä fiiliksellä että nyt voitetaan, mutta aina ei mene kuin suunnitelmissa! Libre oli ihan intopiukeana ja reagoi ihan kaikkeen ympäristössä verryttelyn puolella, imi esteille tosi vahvasti ja radan puolella rakas pieni kenttähevoseni järkyttyikin maastoestettä. Näin ollen ihan hyvänkin tuntuisen alkuradan jälkeen otimme yhden järkyttyneen kiellon ja sen jälkeen pari puomia omasta mokastani. 

Jumping Kemiön Aluederby vuonna 2012 ♥

Radan jälkeen ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa mutta aina ei näköjään mene kuin strömsössa. Ei ainakaan kun on Libre kyseessä! Ei auta kuitenkaan kuin jatkaa eteenpäin. Seuraavana edessä olisi kisaviikko, jonne lähdemme Libren kanssa starttaamaan avointa helppoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja ja ruusuja, kysymyksiä sun muita reippaasti vain tulemaan! :)
Ethän kirjoita samaa viestiä kahdesti, sillä kommenttisi kiertää ennen julkaisua silmieni alta jolloin pystyn valvomaan ettei blogiin tulisi epäasiallisia kommentteja.
-Milka